lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Treenausta ja käärmekyttäystä




Käytiin päivällä Pennalassa treenaamassa. Oilin ja Arjan tokottaessa kentällä, treenattiin Peten kanssa alikiitoa hallissa. Tein ensin pikkuokserilla hyppytekniikkatreeniä. Hyppy näytti ihan hyvältä.
Aloitin jaakotuksen harjoittelun. Muutama onnistui ihan hyvin, mutta rintamasuuntaa vastaan hyppäämistä täytyy vahvistaa lelupalkkauksella. Sain useamman kiellon aikaiseksi. Olin jotenkin hätäinen, enkä saattanut tarpeeksi hyvin esteelle.
Tauon jälkeen tein kujakeppejä. Kepit olivat aika kapeat ja ensimmäinen suoralähetys meni hyvin. Tämän jälkeen tuli yksi sisäänmeno ja yksi ulostulovirhe. Essuun iski pieni epäusko, joten piti helpottaa ja tehdä vähän leveämpänä. Sain neljä hyvää nopeaa toistoa ja jätin siihen. Pitää edetä vähän maltillisemmin jatkossa. Lopuksi poispäinkäännöksiä putken kautta hypylle, joissa Essu kääntyi viisi kertaa hienosti ja minullakin onnistui muutaman kerran ihan huitomatta.

Treenien jälkeen lähdettiin Oilin, Zipin ja Megin kanssa metsälenkkeilemään. Oili ystävällisesti kertoi, että ensimmäisiä kyyhavaintoja oli tehty, joten minulla meni lenkkeily taas käärmeitä kytätessä. En voi sille mitään, mutta ne vaan inhottaa minua niiiiin paljon! Saan varmaan vatsahaavan, kun seuraavat seitsemän kuukautta kyttäilen, kun kaikkien treenipaikkojemme läheisyydessä käärmeitä on nähty.

3 kommenttia:

  1. Hellou! :)) Ei nää uudet blogit kauan salaisuuksina säily! :D
    Sama juttu kyitten kanssa, ihanaa päästä taas metsään mutta heti alkaa käärmepaniikki. :( Mua ne ei kyllä inhota, ilman koiria ihastuttasi vaan, mutta kun voivat koitua karvakorvien kohtaloksi.

    Eeva

    VastaaPoista
  2. Koirien takia minäkin niitä niin paljon inhoan. Minun ja Katja lenkithän oli viime vuonnakin huvittavia, kun ei oikein edes pystynyt puhumaan mitään, kun piti koko ajan skannata ympäristöä.

    VastaaPoista
  3. Mä en oikeesti pysty kunnolla edes menemään metsään, niin tilassa oon koko ajan. Nää espoon kyyt on vielä aivan älyttömän kesyjä, ei ne luiki pakoon :/ Niistä lenkeistä on kyllä rentous kaukana.

    Tossa meidän pellolla (jonka pitäisi olla kyyvapaata maastoa) on ollut sellainen musta letku, ni joka kerta säikähdän sitä yhtä paljon! Kuinka tyhmä voi ollakaan, et aina samassa paikassa samasta syystä hyppää ylös ja sydän pomppaa kurkkuun :(

    VastaaPoista