Helletreenailua, Essusta uimakandidaatti ja Heinolan kisat

Onneksi olen ollut lomalla nämä helleviikot. Harmittaa vaan kun tarkoitus oli treenata tosi tehokkaasti loman aikana ja helle on rajoittanut tätä melkoisen paljon.Perjantaina treenattiin pihassa kujakeppejä ja päästiin myös umpikulmassa 90 asteen sisäänmenoihin. Illalla vielä nautittiin hyvistä tarjoiluista helteisessä ilmassa Katjan ja Kokon hopeamitali kahveilla. Kiitos Katja:D
Lauantaina käytiin Katjan, Peten ja Oilin kanssa treenaamassa Pennalassa heti aamusta. Hallissa oli vielä aamusta ihan mukavan viileä treenata. Tein Maralla vain kontaktit. Essulla ensin muutaman hypyn takaa mutka putken eri päihin ohjaamista. Luulin, että Essu ottaa aina minun puoleiseni putken pään, mutta tämän todistettiin olevan väärä olettamus. Kun tuin liikkeellä meni kyllä ihan suoraan putkeen, eikä taittanut ohitseni siihen väärään niin kuin oletin. Kokeilin kääntöä leikkauksella, mutta käänsi niin hyvin, että kääntyi sivussa olleeseen putkeen. En jäänyt tätä mitenkään jankkaamaan, antaa olla toistaiseksi. Minulla on jäänyt Marasta vähän traumoja näillä putkilla. Mara kun saattaa kääntyä ensin mielestäni oikean putken suuntaan, mutta sitten kuitenkin sännätä siihen väärään. Essulla toimi tosi hyvin pieni hidastus ennen viimeistä hyppyä. Se riitti kääntämään haluttuun putken päähän. Pienen tauon jälkeen otimme vielä puomin kontaktia. Essu teki tosi hyvin töitä, kesti pienen jättäytymisen ja meni targetille hyvällä vauhdilla. Ohijuostessani täytyy ensimmäisellä kerralla antaa kaksoiskäsky koske-odota, muuten juoksee läpi. Yhden muistutuksen jälkeen kesti hyvin ohi juoksutkin.

Mara Virenojalla   Kuva: Oili Huotari

                                                      

Essu Virenojalla   Kuva: Oili Huotari

                                                   
Jäähdyttelylenkin jälkeen lähdettiin koko porukka Virenojalle koiria uittamaan. Meg ja Zip pulahtivat ensin ja sitten oli Maran vuoro. Mara ui todella siististi ja rauhallisesti ja suhtautuu todella vakavalla asenteella lelun hakemiseen. Ajattelin, että Essulle riittää kahlaaminen, kun ei kuitenkaan uskaltaudu kokonaan uimaan. Heitin kuitenkin kokeeksi Essulle lelun ajatellen, että Mara sen kuitenkin saa käydä hakemassa. Essu kuitenkin yllätti ja juoksi lelun perään ja kun maa loppui jalkojen alta teki gaselliloikan ja lähti reippaasti hakemaan lelua useammankin kerran.  Joten nyt Essu on varmaan osoittanut riittävää uimataitoa uimakandidaatin tutkintoon asti. Annika ja Mono tulivat Oilille ja Petelle yökylään Heinolan kisojen merkeissä ja kävimme Wilman kanssa vierailulla myöskin. Tarjolla oli taasen superhyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Kiitokset Oili ja Pete:D
Kiitokset Petelle ja Oilille myös videoinnista ja valokuvista

Videota Essun uinnista

Kuva: Mari Ali-Raatikainen

Sunnuntaina suunnattiin helteiseen Heinolaan kisoihin. Raviradalla oli tosi kuuma, mutta onneksi auton sai vähän metsän varjoon, muuten olisi kuolo korjannut. Ensimmäisellä agiradalla Maralla tippui muurin palikat ja lopulta hylkäännyttiin, kun lähdin ihan väärässä rytmissä kiihdyttämään ja Mara sinkosi edessä olleelle hypylle vaikka olisi pitänyt kääntyä A:n alla olleeseen putkeen. Toinen agirata sujui pitkään hyvin, mutta A:lta en saanut käännettyä Maraa hypylle kun se halusi mennä suoraan puomille suorittamatta hyppyä. Loppujen lopuksi kyllä suoritti hypyn, mutta väärään suuntaan. Ekalla radalla keinu oli huono, joten sanoin tällä radalla vähän tiukemmin käskyn uudelleen ja Mara tekikin hyvän ja nopean keinun. Molemmilla agiradoilla oli rimat tapissa, joka tällä helteellä vähän ärsytti minua. Yhtään rimaa ei kuitenkaan tippunut ja Mara liikkui ihan mukavasti helteestä huolimatta. Viimeisenä oli hyppäri , josta tuloksena nolla ja toinen sija. Muutamassa kohtaa ohjaus oli vähän löysää ja Mara meinasi mennä yhdestä putkesta ohi. Korjasi kuitenkin viime hetkellä tullen putkelle sisään ihan sivusta. Olin tyytyväinen keppien jälkeiseen tilanteeseen, jossa sain Maran vedolla hypylle vaikka hakikin hetken sivussa ollutta putkea.
Maran hyppäri

Illalla käytiin taas kahvittelemassa hyvässä seurassa. Tällä kertaa aiheena oli Peten seniorimestaruus. Kiitos kaunis, piirakka ja kakku olivat tooosi hyviä. Viime aikainen menestys tai oikeammin sen puute ei ole tarjonnut mahdollisuuksia kahvien tarjoamiseen. Wilma ehdottikin, että voitaisiin tarjota kahvit Essun ekojen möllikisojen kunniaksi tai vaikka sen vuoksi, että Essu karkasi palkalle vain kerran, kun aikaisemmin teki sen huomattavasti useammin;D

Maanantai uhmattiin Katjan kanssa hellettä ja mentiin tekemään pikkutreenit Hollolan hallille. Tein Essulla vähän takaakierto-twistejä. Näissä täytyy edelleen olla tosi tarkkana. Tekee takaakierrot tosi hyvin, mutta kiertää helposti molemmat siivekkeet suorittamatta hyppyä. Vahvistin näitä palkkaamalla pallolla hypyn yli tuloja. Toinen puoli toimi näissä paremmin. Essu tekee takaakierron tosi pienellä tiellä ja kun joudun varmistamaan hypyn ylitulon meinaa tulla ihan hirveä kiire loppu ohjaukseen. Rimat oli 20 sentissä, ehkä nämä vähän helpottuvat kun rimakorkeus nousee ja hyppäämiseen menee vähän enemmän aikaa. Tein vain ihan muutaman toiston kuumuuden vuoksi. Pienen tauon jälkeen heijailtiin keinua ja Essu ei välittänyt heijauksesta ollenkaan. Täytyy tehdä vähitellen päätös kuinka alan treenata keinua. Luultavasti alan tehdä suoraan minipöydälle ja laitan keinun pään alle jonkun pehmusteen. Tein myös rengasta yksittäisenä esteenä. Essu teki hyvin kutsulla ja renkaan sivulta ja lopuksi Katja meni palkkaamaan renkaan taakse, niin että pääsin lähettämään. Pari onnistui hyvin, mutta sitten alkoi oikoa kehikon välistä. Täytyy jatkaa tämän työstämistä, sillä ei todellakaan suju vielä osana rataa. Jäähdyttelyn jälkeen hain Wilman tallilta ja mentiin suoraan uittamaan koirat Tilkille.
Tänään aamusta käytin aikaa keppien säätämiseen takapihalla. Siihen saa kulumaan ihan uskomattoman paljon aikaa, kun aina joku keppi sojottaa väärään suuntaan. Halusin laittaa ne niin, että ovat ihan vähän auki, että pujottelu sujuu vähän nopeammin. Onneksi aamupäivästä metsä varjostaa takapihaa sen verran, että päästiin kerran kokeilemaan. Essu teki pari ensimmäistä kertaa tosi hyvin. Sitten ilmeisesti yritti nopeuttaa vähän liikaa ja lopussa tuli ongelma ja hyppäsi toiseksi viimeisen verkon yli. Avasin tuosta kohtaa vähän enemmän keppejä ja taas alkoi sujumaan. Teen nyt hetken suoria keppejä tai ihan pieniä kulmia ja keskiverkkoja yritän haihduttaa mahdollisimman nopeasti pois.

Agirotu, uimakoulu, ojanpohjassa käyminen ja möllikisat

Agirotu vietiin läpi todella helteisissä tunnelmissa. Wilma vietti lauantain Särkänniemessä Essin kanssa ja me hikoiltiin varjoa etsien raviradalla. Teltassa oli kaikki mahdolliset seinät auki, mutta Mara varsinkin kärsi helteestä tosi paljon vaikka kastelin sitä ihan säännöllisesti.
Agirotuun olin ilmoittanut Maran vain Open-Sm karsintaradalle. Rata lähti ihan hyvin, mutta olin A:lla ihan väärässä rytmissä ja Mara lähti hakemaan keppien takana ollutta putkea. Ei mennyt sinne, mutta kepeiltä tuli virhe ja ohjaaminen loppui sitten siihen ja paineltiin omaa reittiä pitkin maaliin. Mara oli ilmoitettu Peten kanssa seniorien SM-kisoihin. Rata lähti ihan kohtuullisesti liikkeelle, mutta puolen välin tienoilla Marasta tuli tosi perästä vedettävä. Pete taisteli kyllä maaliin asti ja Mara pysyi radalla, mutta ei muuta mainittavaa tästä kisasta. Onnittelut vielä Petelle sennujen SM-voitosta Megin kanssa :D

Suunnistimme Agirodusta suoraan saareen mökille pariksi päiväksi. Kuumuus ei siellä tuntunut niin pahalta, kun tuuli vähän vilvoitti ja koiratkin pääsivät vapaasti vilvoittelemaan Kivijärveen. Ostimme mökille mukaan Wet-Wupan, jota Mara haeskeli mielellään ja kävi välillä ihan muuten vaan hupikurvailemassa uinnin merkeissä. Essulle pidettiin uimakoulua. Essu kahlaili mahaan asti, mutta uimaan lähteminen oli vaikeaa, vaikka lelulla houkuteltiin. Kun sitten pääsi uimaan ui kyllä ihan lenkkiäkin.

Tahtoo Wuban, muttei vaan ihan uskalla...

Essu, rohkea uimakandidaatti:D

Keskiviikkona palailtiin kotiin, kun olimme varanneet kahden tunnin Issikkavaelluksen Torpin tallilta. Jos  vaellus olisi videoitu siitä olisi saanut hyvää pikkujoulumateriaalia. Lähdimme toisella laukkapätkälle, jossa oli kaarros vasempaan matkan varrella. Wilma meni heti vetohevosen takana ja minä Wilman perässä eli meillä oli melko reippaat hevoset. Issikat kun yleensä seuraavat tosi hyvin edellä menevää, joten niillä voi ratsastaa aika pitkin ohjin. Wilma kuvaus tapahtuneesta: "Kuului huudahdus ja käännyin katsomaan taakseni. Äiti meni rytmikkäästi laukan tahtiin ja vajosi johinkin vähitellen niin että lopulta häntä ei näkynyt ollenkaan. Sanoin silloin vaelluksen vetäjälle, että yksi taisi mennä pusikkoon." Issikkani siis oikaisi mutkassa liikaa ja päädyimme ojan pohjalle. Ratsastelin siis vähän liiankin rennon letkeästi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut minulle eikä hevosellekaan, en edes pudonnut. Heppa vain rämpi ojasta ylös ja vähän säikäytti perässä tullutta hepoa, joka vähän karkasi vieressä olleelle pellolle. Kotiin ajaessa meinasi mennä hysteeriseksi nauramiseksi kun kerrattiin retken tapahtumia. Nyt on sitten takamus niin juuttan kipeä. Onneksi ei menty puolen päivän vaellukselle, silloin olisin varmaan totaalirampa:D

Torstaina P-Hau järjesti möllikisat. Menin paikan päälle katsomaan, josko rataprofiili olisi sellainen, että sen voisi Essun kanssa suorittaa. Radalla oli kyllä A ja puomi, mutta ne pystyi jättämään tosi jouhevasti välistä, joten pääsimme tekemään rataa. Toisena esteenä oli muuri ilman palikoita. Emme ole muuri vielä harjoitelleet, mutta Essu ei ollut moksiskaan ja suoritti sen ihan hyvin. Kahden putken välissä otin turhaan haltuun ja Essu kurvaa putkelle ihan sivusta ja loppusuoralla en tajunnut heti sanoa käskyä "mene", joka on käskymme loppusuoralle. Menin pallo kädessä radan ja Essu suuntautuu vähän ylöspäin kokoajan, niin kuin odottaen milloin palkka lentää. Eteni kuitenkin ihan suoraviivaisestai suurimman osan radasta. Eteenpäin menemistä saisi vielä olla lisää, mutta toivottavasti sitä tulee iän ja itsevarmuuden kasvun myötä. Katselin Maran ensimmäisistä möllikisoista rataa ja se eteni hyvin samantyylisesti suoraviivaisesti, mutta ei ollut mikään hirmu tykki sekään silloin vielä. Toivossa eletään..

Essun möllirata

Pikapäivitystä pitkältä ajalta

SM-kisat on käyty, eikä suoritukset olleet hääppöisiä. Joukkueradalla takareisi haittasi menoa ja tuloksena hylly. Yksilökisaan valmistauduin tulehduskipulääkkeen voimin ja jalka ei vaivannut, mutta kolmantena ollut rima tippui, yritin vielä siitä jatkaa täysillä, mutta lopussa vähän lässähti. Tuli vielä kielto ja toinen rimakin tippui, joten tuloksena 15. Onnea vielä kaikille kisoissa menestyneille. Olemme päässeet nauttimaan useamman kerran hyvistä tarjoiluista kisojen jälkeen.
Essulla on treenattu kaikkea pientä ja nyt alkoi intensiivinen keppien treenaus. Verkotin kepit ja ajattelin myöhemmin korvata verkot kirkkailla ohjureilla ja sitten vielä häivytellä nekin pois. Eihän tässä vielä mikään hirveä kiire ole, kun kisaamaan päästään aikaisintaa marraskuussa. Ollaan tehty myös myös pientä tekniikka- ja ratatreeniä.
Juhannuksena kisattiin Tuorlassa kolmena päivänä yhteensä 5 rataa. Ekalta radalta, joka oli hyppyrata tuli nolla, mutta hidas sellainen. Eksyin yhdellä hypyllä väärälle puolelle ja Mara meinasi ottaa kiellon viimeiseltä hypyltä. Sijoitus oli 6/39. Agirata oli ihan ykkösluokan radan tasoinen, mutta kompastuin omaan näppäryyteeni ja sain Maran borderille epätyypillisesti kääntymään piilossa olleesseen putken päähän vaikka oikea pää oli ihan suoraan edessä . Lauantaina yritin kääntää kepeille liian tuikasti, joten rima tippui ja Mara karkasi vielä kepeiltä ennen viimeistä väliä, mutta sain korjattua, joten tulos 10. Lauantain toisella agiradalla Mara teki lentokeinun ei varmaan kuullut käskyä, koska jäi vähän räpiköimään keinun päähän. Meni ihan kuin olisi tehnyt puomia, muuten ok rata yksi karmea mutka alkuradalla. Sunnuntaina oli vielä yksi rata jäljellä. Lähti hyvin, mutta keinulla sanoin varmuuden vuoksi vähän tiukemmin lankku-käskyn, ettei juokse toista kertaa läpi. Tästä seurauksena, että Mara oli huippukuulolla, eikä irronnut edessä olevaan putkeen, kun heitin vähän huolimattomasti. Tyhmä virhe olisi ollut ihan hyvin aikaa saattaa putkeen, mutta kun Mara ei ole sitä yleensä tarvinnut, en tajunnut varmistaa. Pitäisi aina tehdä tarkasti loppuun, eikä pitää asioita itsestäänselvyyksinä.
Maran sunnuntain rata
Palattiin Turusta vasta juhannuksen jälkeen maanantaina ja kävin vielä Maralla Hau-openissa ottamassa yhden startin, joka päättyi tyhmään hyllyyn, kun Mara livahti edestäni A:lle vaikka piti mennä ensin A:n alla olevaan putkeen.
Tiistaina oli valmennusryhmän treenit, joissa kouluttajana Timo. Mara oli tehnyt ratoja perjantaista maanantaihin en raaskinut vanhaa koiraa viedä enää helteeseen, joten otin mukaani Essun. Essulla tehtiin sellaisia pätkiä, missä ei ollut kontakteja tai keppejä . Essu jaksoi mielestäni tehdä urheasti töitä helteestä ja vaikeasta radasta huolimatta. Saatiin molemmat pätkät tehtyä nollalla läpi pienen harjoittelun jälkeen, vaikka niissä oli vaikeita takaakiertoja, joissa oli putki kierrettävän hypyn takana. Olin myös tyyvyväinen kohtaan, jossa mentiin putkesta putkeen, jossa pystyin leijeröimään pituuden ja Essu eteni välin tosi suoraviivaisesti minusta välittämättä.