lauantaina, syyskuuta 24, 2011

Ja puskan takaa rynnisti mustaruskea hevonen

Kuva: Hanna Tuomi
Taas on vierähtänyt tovi edellisestä päivityksestä, mutta ei tässä ihan toimettomana ole oltu. Osallistuin MeJäljestäjien mejä-kurssille, joka alkoi teoria illalla. Tätä seurasi kaksi suunnistusharkkaa, jossa opeteltiin lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia. Suunnistimme karttaan piirrettyjä jälkiä ja mittasimme myöskin oman askelparimittamme metsä olosuhteissa. Lisäksi osallistuimme piirinmestaruus jälkikokeeseen avustamalla jälkien teossa. Tällä kerralla oli myös harkkajälki,  jonka tein Maralla. Teimme 3 x 100 metrin jäljen. Jäljen suunnistuksen aika alkoi hämärtää ja veretys tehtiinkin sitten jo ihan pimeässä apuna huonosti toimiva taskulamppu. Mara teki harkkajäljen oikein hyvin ja kulmat oli myöskin sangen hyvät.

Kisattu on agissa kahdesti. Ensin Purinalla Syysskaboissa, josta tuloksena 2 hylkyä, en edes enää muista mistä hylyt tuli. Salpausselän piirinmestikset kisattiin Nastolassa ja Essu oli ilmoitettu kolmeen starttiin. Ekalla radalla ei tullut mukaan päällejuoksuun vaan jatkoi mun takana olevaan putkeen. Jatkoin rataa, mutta kepeillä karkasi kesken pois, muuten ihan siisti rata, yksi tosi hyvä poispäinkäännös. Toisella radalla tein kakkoshypylle sylivekin ja se käänsi Essua niin paljon, että lähti hakemaan keppejä, jotka olivat putken takana. Tällä kertaa siis olisi pitänyt mennä putkeen. Hyppärillä Essu karkasi taas kepeillä, eikä suostunut pujottelemaan loppuun millään. Lopulta näytin kädellä viimeisen välin ja lopetin radan siihen. Hylkyputki sen kuin pitenee.

 Valkkuryhmän treeneissä on ollut kouluttajana kerran Teemu ja kahdesti Liuhdon Timo.  Kepeillä on ollut pientä takkuamista kisoissa ja päätin käyttää lopuissa ohjureita, niin Essun on pakko pujotella loppuun. Essu menee keppivirheistä niin kauheille kierroksille, että toistaa vaan samaa virhettä aina uudelleen ja uudelleen. Teemun treeneissä lähti hyvin hakemaan kaukaa avokulmaa, mutta kääntyi aina ykkösvälistä suoraan kolmoseen. Teemu laittoi siivekkeen kerran tätä estämään ja sen jälkeen onnistui sitten taas ilman mitään apuja. Tiedän yleensä mitä olen lähdössä tekemään radalla ja jos tämä ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu hermostun aina itselleni ihan hirveästi. Teemu kehoittikin olemaan itselle vähän armollisempi ohjauskuvioissa. Timon treenit sujuivat ihan hyvin, saksalaiset aiheuttivat vähän ongelmia, en malttanut pitää katkaisevaa kättä näkyvissä riittävän hyvin ja Essu ohitti koko esteen. Kun otin pallon käteen ohjaus onnistui heti paljon paremmin. Täytyy vielä treenata tätäkin.

Mejä-kurssi päättyi viime viikonloppuna joko jälkiharkkaan tai möllimejä-kokeeseen. Pääsin möllimejään molemmilla koirilla, mikä oli aivan loistava juttu. Perjantaina käytiin suunnistamassa ja verettämässä jäljet koetta varten. Koska osallistuin kahdella koiralla jouduin tietysti tekemään myös kaksi korvaavaa jälkeä. Onneksi jälkeni numerot olivat 1 ja 2, joten pääsin opastamisjännityksestä heti aamusta. Koe alkoi lauantai aamuna kello 8.00 ylitoimitsijan ja tuomarin puhuttelulla. Tämän jälkeen testattiin koiran laukauksen sieto. Kokeen tukikohtana oli Ojamaan tila ja laukauksen sieto osiossa koirat köytettiin talon pihapuihin kiinni. Sain Maran sidottua puuhun kiinni ja lähdin hakemaan Essua autolta. Kun kuulin huudon "nyt ne koirat karkasi". Talon omat fieldspanielit juoksivat pitkin pihaa ja kaksi urosta kuinkas muuten menivät juuri sen puun luokse, jossa Mara oli kiinni. Säikähdin ihan hirveästi, Mara kun ei niin hirveästi pidä muista uroksista. Yllätys, yllätys, kun mamma ei ollutkaan lähellä Mara olikin ihan nössö, eikä ärhennellyt yhtään. Kun koirat oli kalasteltu takaisin sisälle ja Essukin saatu sidottua puuhun, päästiin viimein ampumaan. Mara ja Essu istuivat vierekkäin ja tuijottivat minua, eikä kummaltakaan edes kulmakarva värähtänyt ampumisen aikana.  Sain kunnialla opastettua omat jälkeni ja sitten vaan odottelemaan omia suorituksia.  Mara sai arvonnassa jäljen numero viisi. Yritin ohjata alkukrepityksen oikein huolellisesti, mutta siitä huolimatta lähti hortoilemaan sivuun ihan reilusti melkein heti krepityksen jälkeen. Koska Mara hortoili jäljen ykkös- ja kolmososuuden välissä tuomarin piti melko nopeasti palauttaa koira jäljelle. Tästä siis hukka. Kulmat ja kaato tosi hyvin. Luulen, että Maran suoritukseen vaikutti hivenen väsymys Minulla oli koirat perjantaina mukana jälkien teossa ja joutuivat päivystämään autossa melko pitkää. Hyvä suoritus kuitenkin kaikenkaikkiaan. Maralla AVO2 pisteillä 37 ja kokeen neljäs sija.
Essulle arvottiin jälki seitsemän. Lähti alkumakuulta hienosti maavainuisesti etenemään. Intoa oli enemmän kuin älyä, joten porhalsi itsevarmana varmaan 15 metriä yli ekasta kulmasta ja siirtyi tässä vaiheessa ilmavainulle. Tulipa hiki, kun selvittelin jälkiliinaa ympäri näreiden, kun Essu poukkoili ympäriinsä yrittäessään löytää jälkeä. Elina sattui oppaaksi tälle jäljelle ja hän varmaan hihitteli sisäänpäin, oli meno sen verran koomista. Olin jo melko varma, että tuomari antaa meille hukan, mutta kun Essu oli niin supersinnikäs, eikä lopettanut jäljestystä missään vaiheessa, viimein löydettiin takaisin jäljelle. Selvittiin kaikista kiemuroista huolimatta kaadolle, joka oli kyllä aika uskomatonta. Kaadolla pysyi juuri ja juuri riittävän aikaa ja kun tuomari sanoi kiitos, lähti porhaltamaan eteenpäin. Näytin vähän sorkkaa ja alkoi vasta tässä vaiheessa siitä ihan kunnolla kiinnostumaan. Essulle
AVO1 pisteillä 40 ja kokeen toinen sija. Essu tuli kokeeseen vähän takavasemmalta, kun siinä oli tilaa, joten oli kyllä kokeen musta hevonen. Tämähän oli tasan toinen jälki, jonka Essu tekee, joten täytyy olla erittäin tyytyväinen suoritukseen. Vedettiin siis pelkillä luontaisilla vaistoilla, ilman harjoittelua. Tässä vielä koirien pisteet eri osioista suoraan kopsattuna Heathberry´s kennelin kotisivuilta. Kiitokset Elinalle taulukosta:)
Mara
Essu
a) Jäljestämishalukkuus (0-6)
4
5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12)
7
10
c) Työskentelyn etenevyys (0-10)
6
7
d) Lähdön, kulmien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen (0-14)
14
10
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3)
3
3
f) Yleisvaikutelma (0-5)
3
5

Maanantaina käytiin Elinan kanssa vetämässä yksi parisataa metrinen kaarijälki ja 3x100 metrinen jälki kahdella kulmalla. Hanna tuli Vantaalta Tylyn ja Lupun kanssa kokeilemaan jälkeä. Tyly ja Lupu jäljestivät molemmat tuon kaarijäljen ja selvisivät ensikertalaiseksi oikein mainiosti. Lupu oli tosi liikuttava kun raahasi sorkkaa niska vinossa autolle asti. Tämä jälkeen Essu pääsi jäljelle. Olin merkannut kulmat etumerkeillä hyvissä ajoin, että pystyin vähän jarruttamaan, että kulmat sujuisivat koetta paremmin. Eka kulma menikin vallan mainiosti, mutta kulman jälkeen meni taas ilmavainulle. En tiedä johtuiko liiasta itsevarmuudesta vai vainusiko jo jänöjussin, joka sinkosi liikkeelle juuri ennen toista kulmaa. Kielsin kerran ja odottelin hetken, että vähän rauhoittui ja jatkettiin toiselta kulmalta. Jatkoi häiriöstä huolimatta jäljestystä, josta olen kyllä supertyytyväinen. Kaadolla seisahtui hetkeksi ja lähti taas töhöttämään eteenpäin. Näytin sorkan uudelleen ja annoin kaluta oikein kunnolla sitä, että ymmärtäisi, että jälki tosiaan päättyy sorkalle. Syttyikin aika hyvin, joten toivottavasti seuraavalla jäljellä tajuaa sorkan tärkeyden. Essu oli jäljellä vähän turhan tiuhaan, mutta kun tiesin, että nyt tulee väkisinkin vähän pidempi tauko, en ollut Essun innokkuudella asiasta kauhean huolissani. Suositus on korkeintaan yksi jälki viikossa.

Keskiviikkona oli valkkuryhmän treeneissä kouluttajana Rannikon Timo. Sää oli kerrassaan kammottava, satoi ja tuuli. Kun päästiin radalle oli vaatteet jo ihan läpimärät ja sadekin häiritsi näkyvyyttä. Essu selvisi radasta sangen mainiosti. Kepit tökkivät aluksi, mutta kun vaihdettiin kaksi ekaa keppiä punaiseksi alkoi löytää avokulmaan oikein sisään. En halunnut jäädä tätä jankkaamaan, kun oli vaikea sanoa kuinka paljon olosuhteet vaikuttivat suoritukseen. Saksalainen taas vähän tökki, mutta alkoi sekin sujua muutaman yrityksen jälkeen. Lopussa oli pimeään putkikulmaan lähetys, joka aiheutti kaikille koirille ongelmia. Koirat eivät hakeneet ekaa päätä vaan livahtivat jälkimmäiseen putken päähän. Tein muutaman kerran vähän lähempää ja sitten alkoi sujumaan myös vauhdin kanssa. Hyvin sujunut treeni siihen nähden, että sää vähän vaikutti asenteeseen. Timo kehui Essua päteväksi:)