sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2011

Uimista, rippijuhlia, treenausta ja lomailua


Essu iltauinnilla



Wilman rippijuhlien järjestely ja Essun juoksu ovat häirinneet vähän treenamista, joten ollaan enemmän keskitytty lenkkeilyyn ja uimiseen. Ehdimme kuitenkin käydä pari kertaa treenamassa Korkeavireen hallilla Katjan ja Kokon kanssa. Ekalla kerralla treenattiin ensin kaikki kontaktit , jotka olivat ihan ok. Keinulta lähti pari kertaa ilman lupaa. Nyt kun haetaan lisävauhtia ei paljon kestä sanoa, joten otin vaan uudelleen ja palkkasin oikeista suorituksista. Lisäksi testasin vaikeat umpi- ja avokulmat kepeillä molemmilta puolin. Umpikulma ihan superisti molemmilta puolin, samoin avokulma jos olen itse sisäpuolella. Avokulmaa siten että olen itse ulkopuolella täytyy vielä vahvistaa, siinä teen herkästi lapajättiläisen ja Essu kääntyy toiseen väliin. Lisäksi tein tiukempia leikkauksia kepeillä Katjan palkatessa eteen.
Toisella kerralla tehtiin myöskin ensin kontaktit. Essun katse suuntautui nyt hyvin eteen alas, tämähän on yksi asia mitä treenillä on haettu. Keinu oli ekalla kerralla hyvä, joten maltoin kerrankin jättää siihen. Lopuksi tein muurin takaaleikkauksien ennakointia. Ajoituksen kanssa on vielä ongelmia. Essu lähtee hyvin hypylle, joten pitäisi vielä rohkeammin tehdä ennakointi, jotta kääntyisi ihan muurin reunaa pitkin. Palikat eivät tippuneet kertaakaan, tämä oli sangen positiivista. Kertaalleen Essu pääsi karkaamaan suoraan palkalle ja yritti sitä sitten muutaman kerran peräkkäin välittämättä ohjauksesta tuon taivaallista. Kun huomasi, että Katja kontrolloi palkkaa alkoi taas tehdä normaalisti töitä.
Torstaina käytiin Oilin, Peten ja Wilman kanssa kesäteatterissa Honkalinnassa. Oikein harmiton kesäteatteri esitys olikin. Väliajalla Wilma ja Oili innostuivat valokuvaamaan,  kun Wilma osti rippilahjaksi saamillaan rahoilla uuden objektiivin. Alla muutama otos, kuvaajana joko Oili tai Wilma.







Perjantaina kävin tekemässä ihan pikaisen treenin Hollolan hallilla. Hallissa oli trooppisen kuuma, joten tein vaan rengaalla takaaleikkauksia. Essu hakee virheettömästi renkaan joka kerta, joten estevarmuus alkaa renkaallakin olla kohdallaan. Essu reagoi leikkaukseen välittömästi ja tämä aiheuttaa sen että törmäsi renkaan reunaan muutaman kerran vähän ikävästi.
Huomenna alkaa sitten paluu arkeen, kun työt alkaa ja alkavat siinä samalla myös Wilmalla jäät. 

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Agirodusta joukkuehopeaa, Mara jäljestää ja Essukin jäljestää - enpäs olisi ikinä uskonut



Kuva: Erja Suni-Räsänen
 Perjantaina oli Essulla aika Patricialle. Essu käyttäytyikin melkein kuin mallipotilas. Alussa oli vähän varautunut, mutta antoin kyllä tosi hyvin käsitellä itseään. Jotain tälliä on ilmeisesti taasen saatu, kun rintaranka oli ihan meikäläisenkin silmin vino. Patricia sai kyllä hyvin viat korjattua ja kotiläksyksi tuli syvien vatsalihasten treeniä. Essuhan on kasvattanut vatsalihaksia vain lihomalla. Tajusin tässä, että Orijenia täytyy antaa ihan reilusti edellistä ruokaa pienempi annos, näyttää muuten aika iloisesti lihottavan Essua. Illalla käytiin vielä pienellä iltauinnilla. Voi helvetti, että ärsytti, kun joku valopää uitti jotain hevosenpuoliskastaan siinä yleisellä uimarannalla. Meillä on hirveän hyvät uittamispaikat tässä lähistöllä, mutta tuollaiset tampiot saa vielä aikaiseksi sen, että koko hemmetin järvelle tulee koirien uittamiskielto. Olisin käynyt ripittämässä, mutta kun en ollut ihan varma onko hurtta ihan hallussa niin kiersin varmuuden vuoksi vähän kauempaa omalle uintimestalle.

Sunnuntai aamuna startattiin kello hyvin aikaisin kohti Lappeenrannan Agirotua. Edellinen agirotu oli Lappeenrannassa 2001 ja oli ihan yhtä kuumaa silloinkin. Essu starttasi ensimmäisenä joukkueessamme Bat Racing Team. Puomi oli taas hirmu hidas, mutta tuli kuitenkin aika alas ilman pysähdyksiä. Keppejen jälkeisellä hypyllä heitin kunnon "lapajättiläisen" ja Essu lähtikin siitä aika iloisesti hakemaan väärää hyppyä. Sain jotenkin kääntymään ja loppu rata sujui ihan mallikkaasti ja A oli ihan ok, tuloksena nolla. Jimi ja Gizmo lähtivät seuraaville osuuksille ja tekivät myöskin nollat. Mara ankkurina lähti hyvin liikkeelle ja teki ihan huippu puomin. Kepeille meinasi tulla vähän liian kovaa ja joutui vetämään itsensä pystyyn, että pystyi jatkamaan pujottelua ilman virhettä. Takamutka hyvin ja siitä loppu suoralle. Aalle lähettäessä näin, että Maralta taipui toinen ranne aika paljon ylösnousussa ja ajauduin vähän liikaa edelle, joten juoksurytmi oli väärä. Ei auttanut kuin laittaa silmät kiinni ja juosta kohti viimeistä hyppyä ja toivoa parasta ja pelata pahinta. Mara sai vitosen Aalta, mutta ottihan se kontaktit juuri ja juuri takatassuillaan. Todistusaineistoa ylläolevassa kuvassa. Joukkueradalta tuloksena joukkuehopeaa. Hävittiin voittajajoukkueelle harmittamasti pari sekuntia, joten tuo Maran saama 5 sekunnin penalty ratkaisi kisan parsoninjoukkueen hyväksi.
Bat Racing Team - joukkuehopeaa
Maran rotujoukkuesaldo kuitenkin aivan loistava: voitto ja toinen sija medi-joukkueissa ja toinen ja neljäs minijoukkueissa. Nämä oli nyt Maran viimeiset kisat, kun kunto ei enää riitä medi-hypyille. Videostakin näkee, että pää veisi enemmän kun kroppa pystyy toteuttamaan.
Tässä eräänä iltana ei oikein nukuttanut ja katselin muutaman tunnin DVD:ltä Maran ratoja.Maralla oli niin paljon hienoja agilitykoiran ominaisuuksia ja kontaktien itsenäisyys oli ihan omaa luokkaansa. Olisi kiva saada joskus editoitua pieni kooste parhaista paloista.  Jos silloin 9 vuotta sitten olisin tiennyt edes murto-osan  agilitysta verrattuna tähän päivään, Maralla olisi ollut parhaina vuosinaan mahdollisuudet vaikka mihin. Haikein mielin jätän sen eläkkeelle, mutta onneksi tuosta mejästä saadaan aktiivista puuhastelu vanhalle herralle vielä joksikin aikaan.

Maanantai meni sekä minulta, että koirilta toipuessa helteisestä kisarupeamasta ja vedettiin oikein useamman tunnin päikkäritkin ja siitä huolimatta vielä illallakin nukutti ihan hyvin.
Tiistaiksi oli luvattu sateista ja viileämpää ja säätä ja heti ukkosen ilman loputtua lähdimme kunnon lenkille Tiilijärville. En ole koskaan kokonaisuudessa Isoa Tilkkiä kiertänyt ja siellä kun menee noin miljoona kuntopolkua, joten piti ottaa puhelimen OVI-palvelu käyttöön. Lähinnä vaan tsekkasin, että kierrämme koko ajan järveä ympäri, vaikka kuntoreitit menivät välillä aika kaukanakin järvestä. Elina tosin kertoi sitten jälkeen päin. että Ison Tilkin voi kiertää melkein koko matkalta rantoja pitkin. Täytyy joskus lyöttäytyä Elinan matkaan, että seuraavan kerran sitten osaan. Pysähdyttiin meno ja tulomatkalla Keski Tilkille koiria hetkeksi uittamaan ja lenkille kestoa sitten kokonaisuudessaan 2,5 tuntia. Lenkin aikana Elina soitti ja kysyi lähtisinkö myöhemmin vetämään jälkiä seuraavalle päivällä ja lähdettiinkin sitten vielä tekemään kaksi jälkeä. Yhteensä siis metsässä samoilua melkein 5 tuntia päivän aikana.

Tänään lähdettiin aamu kasilta ajamaan jälkiä. Otin Essun mukaan ajattelin, että voisin ottaa sen mukaan kun jälkeä puretaan, niin näkisi reagoiko se mitenkään jälkeen. Sorkkaa näytin Maralle edellisenä päivänä ja siitä Essu oli tosi kiinnostunut. Elina aloitti Saralla, joka jäljestikin ihan valtavan hienosti koko matkan. Elina sanoikin, että otetaan Essu purkamaan Saran jälkeä. kun se teki niin hienoa jälkeä, eikä harhaillut yhtään. Ajatuksena oli, että katsotaan alkuun, että miten reagoi ja sitten loppu matkan voi lenkkeillä mukana. Essu haisteli aloitusta tosi tarkkaan ja ihme ja kumma lähti seuraamaan jälkeä ihan huippu hyvin. Löysi molemmat makuut, haisteli tosi pienen hetken ja jatkoi matkaansa tosi jälkitarkasti. Selvitti ihan superisti avoimetkin paikat, joissa tuuli pyöri aika lailla. Maasto oli paikka paikoin ryteikköistä, mutta ketterästi Essu selvitti matkalla olevat esteet.  Vähän ennen kaatoa oli vielä kunnon ryteikkö ja siinä kohdin prinsessa Essu pysähtyi odottelemaan "hissiä". Essun mielestä minua yli polven olevaa ryteikköä ei pystynyt töppöjaloilla selvittämään. Nostin Essun toiselle puolelle, josta jatkoikin hyvin kaadolle asti. Sorkasta oli tosi kiinnostunut ja yritti jopa napata sorkan suuhunsa. Tuosta olisi pitänyt saada valokuva. Oli aika liikuttavan näköistä kun pikku Essu yritti kannatella suussaan isoa hirven sorkkaa. Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty, että höselö-Essu pystyi niin superhyvin keskittymään jälkeen. Jäljellä oli pituutta kuitenkin noin 600 metriä. Yleensähän ekat harkkajäljet ovat tuoreempia ja selkeästi lyhyempiä, muttei jäljestystä voinut keskenkään jättää, kun paineli niin hienosti menemään. Elina sanoi, että vauhtia pitää vähän hillitä, painelee menemään aika vauhdilla, joten makuutkin ylitettiin tosi pienillä pysähdyksillä.
Maran vuoro oli seuraavana ja olin itse tosi huono alussa. Maran maasto oli selkeästi enemmän aukealla, jossa tuuli pyöritti hajua, tehden jäljestämisestä vaikean. Kokeessakin saa ensimmäiset kymmenen metriä koiraa ohjata oikealle jäljelle ja tämä minun olisi pitänyt tehdä. En vaan tajunnut, että olosuhteet oli paljon edellistä jälkeä vaikeammat. Ensimmäisellä osuudella Mara oli tosi epävarma ja vähän sen näköinen, ettei tämä ole kauhean hauskaa, kun hajua on joka paikassa ympärillä, joten töitä pitää tehdä paljon. Juuri ensimäisen makuun kohdalla Mara alkoi päästä jäljestysrytmiin ja oikaisi kulman ohi. Ei palautettu, kun selkeästi alkoi tehdä hyvin töitä. Toiselle makuulle tuli hyvin, haisteli kunnolla ja kuopi hetken makuuta ja jatkoi kulmasta hienosti oikeaan suuntaan. Kaadolla haisteli ihan hyvin sorkkaa ja yritti vähän purrakin päässä olevaa luuta. Maralla oli jäljellä oma sisäinen tsekkaustoiminta käytössä. Se poikkesi jäljeltä pari metriä molemmille sivuille ja palasi keskelle jälkeä. Kävi siis varmistamassa, että laidoilla haju laimenee, joten tuossa keskellä se oikea reitti varmaan on. Oikein hyvä harjoitus Maralle. Luultavasti seuraavalla kerralla sen itsevarmuus on vaikeammissakin olosuhteissa paljon parempi, kun tietää kuinka homma toimii. Tosi kivaa oli päästä taasen jäljelle. Kiitos ja kumarrus Elinalle:D

torstaina, heinäkuuta 07, 2011

Lajinvaihtokokeiluja ja vähän aksaakin




Olin kannustusjoukoissa seuraamassa tokon SM-kisoja koko helteisen viikonlopun. HOTin menestys oli hienoa, joukkuehopea ja pronssi. Essun seuraamisharjoittelu jatkuu ja ollaan tehty vähän muitakin tokojuttuja. Lisäksi ostin kosketuskepin ja ajattelin kokeilla sillä opettaa seuraamistan. Kunhan tuo koutsi palaa Pariisin turneelta, täytyy alkaa työstää asiaa ihan tosissaan. ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei pahasti mokaa mitään.

Agi SM-kisat sujuivat lähinnä katsojan/jännittäjän osassa, kun Mara alkoi ontua cup-kisassa. Joukkuekisa jouduttiin jättämään tämän vuoksi väliin. Harmi olisi ollut niin kiva kisata vielä Maralla yhdet joukkuekisat. Essu kävi perjantaina tekemässä hyppärin, mutta ekan riman putoamisen myötä ohjaus vähän lässähti ja seurauksena tästä hylky välistävetokohdassa, jossa Essu sitten otti hypyn suoraan. Olihan tosi jännittävää seurata kisoja ihan turistinkin asemasta. Hienoja suorituksia kertakaikkiaan. Onnittelut vielä Petelle Suomen Mestaruudesta, ihan huikeaa :)

Juhannus vietettiin perinteisesti Turussa ja olin ilmoittanut Essun yhteensä neljään kisaan. Ajatuksena oli,  etten saa turhautua vaikka kontaktit olis kuinka hitaat. Ekalla agiradalla taisi tulla kymppi, en kyllä enää muista mistä. Taisi olla kaksi pujotteluvirhettä. Tästä sain hyvän opetuksen, kun lähdin muuttamaan suunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen. Pitää pysyä suunnitelmassa, kun tietää mitä koiralle on opetettu niin luottaa vaan siihen, eikä lähde häröilemään joitan ihme sovelluksia kesken kaiken. Hyppärillä Essu oli hyvä ja kaikki meni hyvin puolen radan verran, sitten tuli pikku unohdus ja ajauduin Essun linjalle, jonka vuoksi otti suoraan hypättäväksi tarkoitetun hypyn takaa. Tyhmä minä! Sunnuntai agiradoilla oli paljon hyviä pätkiä, mutta onnistuin saamaan hylyt molemmilta radoilta. Vireen suhteen tein hyvän havainnon. En saa antaa palloa Essulle ollenkaan ennen radalla menoa, koska vetää itsensä hetkessä ihan hapoille sen kanssa. Kahdella viimeisellä radalla näytin vaan pallon olevan taskussani ja vire säilyi huomattavasti paremmin radalla. Välillä sitä vaan on niin idiootti, ettei huomaa omia tyhmyyksiään. Olen antanut Essulle pallon ennen radalle menoa, että saan se pysymään hiljaisena. Sitten olen ihmetellyt miksi treenivire ja kisavire on ihan erilaiset. Eihän se treneissäkään saa palkkaa ennenkuin on tehnyt joitain.

Viime keskiviikkona Teemu tuli kouluttamaan BAT:n valmennusryhmää ja minulle tarjottiin paikkaa treenissä, kun oli joitakin poissaoloja. Radassa oli pätkiä Laamasen Mian kisaradasta ja Teemu oli sitten lisäillyt siihen juttuja, niin että rata taisi olla 30 esteen pituinen. Alussa piti tehdä kaksi niistoa peräkkäin ja nämä sujuivat Essulta oikein hyvin. Putken jälkeen piti tehdä pakkovalssi-jaakotus ja tästä vielä takaaleikkaus muurille.
Pakkovalssissa en aluksi lähtenyt tarpeeksi aikaisin kohti estettä tekemään pakkovalssia, mutta muutaman treenin jälkeen tämä alkoi sujua oikein hyvin. Tehtiin myös ennakoivaa leikkausta pelkiltään, joka sujui ok:sti. Tämän jälkeen tehtiin tuo noin kymmenen esteen pätkä ja kerrankin ajoitukset sattui kohdalleen. Teemun mielestä ihan kympin pätkä. Tästä jatkettin eteenpäin Aalta pakkovalssilla putkeen, josta yhden hypyn jaakotuksella  puomille. Tuo jaakotus ei oikein ensin ajoituksen suhteen toiminut, ajauduin jotenkin liikaa hypyn eteen ja Essu hyppäsi keskeltä hyppyä, kun oli edessä, kun olisi pitänyt tulla enemmän oikeaan reunaan. Puomilta parin hypyn ja muuri jaakotuksen kautta pituudelle ja keppejen avokulmaan. Tiesin, että avokulma oli sillä rajalla, että Essu saattaisi mokata ja niin kävikin. Tähän ei jääty jankkaamaan, kun pitää vaan treenata avokulmia paremmiksi. Keppejen jälkeen piti tyrkätä takaakierrolle ja luottaa, että koira ottaa matkalla olevat esteet, että ehtisi tekemään persjätön hyppyjen väliin. Tyrkkäsin takaakierrolle ja yritin lähteä mahdollisimman nopeasti liikkeelle, mutta kentän pohja oli tosi pehmeä ja kaksi ensimmäistä askelta vaan ruopasi tyhjää ja Essu sai minut kiinni siinä kohtaa missä persjättö olisi pitänyt tehdä. Sain kuitenkin vietyä suoran oikealta puolelta ilman persjättöäkin. Teemukin myönsi, ettei kenttä ollut siinä kunnossa, että suoritus olisi voinut onnistua, paremmalla pohjalla olisin ehtinyt tuon persjätön tehdä. Tehtiin vielä muutamaa ratakohtaa pätkissä ja puomille viennissä onnistuin tekemään pienen hupinumeron, kun jotenkin onnistuin kääntämään itseni aina ihan väärään suuntaan kylkikuljetuksessa. Tämä kohta tosin oli mahdollinen tehdä ihan normi vedollakin, joka toimi Essulla. Teemu oli sitä mieltä, että Essu oli mennyt tosihienosti radan pätkissä, että pitäisi tehdä koko rata. Ei ihan onnistunut. En vaan muistanut rataa tarpeeksi hyvin. Pitää vaan tehdä paljon lisää kovaa ratatreeniä, jossa on tehtävä nolla vaikka kaikki ei menisikään niin kuin on suunnitellut. Teemun mielestä Essu oli edistynyt kovasti edellisestä kerrasta.

Maanantai alkoi kesäloma, jippii!!! Käytiin aamusta Wilman kanssa vähän Ikeassa shoppailemassa. Vein Wilman tallille ja jäi sopivasti pari tuntia aikaa treenata. Kunnon lämppälenkin jälkeen Hollolan hallille treenaamaan. Tein Essulla avokulma keppitreeniä. Laitoin ohjurin kakkoskepistä neloskeppiin aluksi. Lähetin hypyn kautta niin että kulma oli jotain 120 astetta. Tein oman sijoittumiseni suhteen molemmilta puolin ja haki oikein hyvin. Lopuksi laitoin hypyn keppejen suuntaisesti, niin että hyppy oli kahdeksannen ja yhdeksännen kepin välissä. Kulma oli tästä jo tosi vaikea. Teki ihan suvereenisti molemmilta puoli tämänkin. Otin välillä Maran ja treenasin vähän minihypyillä ja putkilla. Ei alkanut ontumaan  JEE!!!
Tein Essulla yhden loppusuoran ja otin keppiohjurin pois ja kokeilin tuota vaikeampaa kulmaa taasen molemmilta puolin. Teki virheettä molemmat puolet. Super-Essu :) Lopuksi tein vielä umpikulman niin, että lähetin melkein keppien päästä umpikulmaan, niin että olin itse keppejien ja Essun välissä. Haki hienosti, joten tein myös niin että olin itse ulkopuolella ja teki tämänkin hienosti. Ehkä nämä kepit tästä alkaa vähitellen valmistua. Vielä pitää harjoitella tiukkoja leikkauksia ja haluaisin opettaa myös sen Jaakon ja Vimman bravuurin tyrkkäsyn ja sitten vielä siitä leikkauksen. Täytyy vaan saada joku treenikaveri, että saa palkattua eteen kunnolla.

Tiistaina käytiin Elinan kanssa vetämässä verijälkiä seuraavaa päivää varten. Sain Elinalta yksityisopetusta aiheesta mejä, joka olikin tarpeen. Maralla on tehty kerran aikaisemmin verijälki, ehkä noin seitsemän vuotta sitten, joten ihan kaikki ei ollut muistissa.

Keskiviikoksi luvattiin helteistä säätä, joten lähdimme ajamaan jälkiä jo aamukasilta. Mara pääsi ensimmäisenä jäljelle. Valjaat päälle, koira liinaan ja kohti jäljen alkua. Mara haisteli vähän aikaa aloitusta ja lähti itsevarman oloisesti seuraamaan jälkeä. Merkeistä pystyin päättelemään, että mentiin ihan oikeaan suuntaan. Ekalla kulmalla haisteli makuun ja lähti lenkittämään jäljen takapuolelle, jossa meni pieni metsäautotien pätkä. Hetken haisteltuaan palasi kuitenkin takaisin jäljelle. Toisen kulman tuli jälkitarkasti pysähtyi haistelemaan makuulla ja jatkoi matkaa. Kaadolta meni ensin vähän ohi, mutta palasi takaisin kuitenkin oma-aloitteisesti ja löysi kaadolta hirven sorkan, jota sitten ihmeissään haisteli. Nostin vielä sorkan käteen ja Mara haisteli sitä kiinnostuneesti. Laitoin vielä sorkan maahan ja Mara jatkoi haistelua ja kuopi maata sorkan vierestä.
Itselleni tämä laji on niin vieras, että oli kiva päästä kokeilemaan Elinan kanssa, jolla on tätä jäljestyskokemusta aika paljon enemmän. Elinan mielestä Maran suoritus oli vallan mainio ensimmäiseksi kerraksi. Yritän nyt päästä mejä-kurssilla, etten olisi ihan tumpelo kokeissa. Olisi mukavaa saada Mara johonkin kokeeseen vielä syksyllä, jos mahdollista. Novan jäljen jälkeen käytiin vielä uittamassa Nova, Zipu ja Mara Tilkillä. 

Mara jäljellä

Kunnon työntekijän tapaa sairastaa lomalla. Tautihistoria kaikessa lyhykäisyydessään. Sunnuntaina hirveän kipeä kurkku (Ketorinia naamariin), maanantain ja tiistain nenä ihan umpitukossa (Duactia naamaan), keskiviikkona lähdettiin kaupassa käymään Wilman kanssa ja tuntui, että ruokaostoskori painoin tonnin ja auringon paiste sattui silmiin. Kotiin palattua kuume 38 astetta, ihmekkös tuo, että oli vähän voimaton olo.
Otin kuumelääkettä vasta yötä vasten ja nyt tänään olo tuntuu jo paljon paremmalta ja nenäkään ei ole enää niin tukossa. Täytyy ottaa rauhallisesti pari päivää, että jaksaa sunnuntaina Agirodussa juosta joukkuekisassa. Mennään nyt sitten Lappeenrantaan ihan joukkuekilpailun vuoksi, kun unohdin ilmoittaa muihin kisoihin.
 Essu ja Mara ovat samassa minijoukkueessa. Essu aloittaa, sitten menevät välissä Jimi ja Gizmo ja Mara on ankkurina. Nuo joukkuekaverit on sen verran rivakoita menijöitä, ettei varmaan jää hirveästi aikaa koiran vaihtoon tuossa välissä. Huh, huh sunnuntaina sitten näkee kuinkas käy.