Agirotuun olin ilmoittanut Maran vain Open-Sm karsintaradalle. Rata lähti ihan hyvin, mutta olin A:lla ihan väärässä rytmissä ja Mara lähti hakemaan keppien takana ollutta putkea. Ei mennyt sinne, mutta kepeiltä tuli virhe ja ohjaaminen loppui sitten siihen ja paineltiin omaa reittiä pitkin maaliin. Mara oli ilmoitettu Peten kanssa seniorien SM-kisoihin. Rata lähti ihan kohtuullisesti liikkeelle, mutta puolen välin tienoilla Marasta tuli tosi perästä vedettävä. Pete taisteli kyllä maaliin asti ja Mara pysyi radalla, mutta ei muuta mainittavaa tästä kisasta. Onnittelut vielä Petelle sennujen SM-voitosta Megin kanssa :D
Suunnistimme Agirodusta suoraan saareen mökille pariksi päiväksi. Kuumuus ei siellä tuntunut niin pahalta, kun tuuli vähän vilvoitti ja koiratkin pääsivät vapaasti vilvoittelemaan Kivijärveen. Ostimme mökille mukaan Wet-Wupan, jota Mara haeskeli mielellään ja kävi välillä ihan muuten vaan hupikurvailemassa uinnin merkeissä. Essulle pidettiin uimakoulua. Essu kahlaili mahaan asti, mutta uimaan lähteminen oli vaikeaa, vaikka lelulla houkuteltiin. Kun sitten pääsi uimaan ui kyllä ihan lenkkiäkin.
Tahtoo Wuban, muttei vaan ihan uskalla...
Essu, rohkea uimakandidaatti:D
Keskiviikkona palailtiin kotiin, kun olimme varanneet kahden tunnin Issikkavaelluksen Torpin tallilta. Jos vaellus olisi videoitu siitä olisi saanut hyvää pikkujoulumateriaalia. Lähdimme toisella laukkapätkälle, jossa oli kaarros vasempaan matkan varrella. Wilma meni heti vetohevosen takana ja minä Wilman perässä eli meillä oli melko reippaat hevoset. Issikat kun yleensä seuraavat tosi hyvin edellä menevää, joten niillä voi ratsastaa aika pitkin ohjin. Wilma kuvaus tapahtuneesta: "Kuului huudahdus ja käännyin katsomaan taakseni. Äiti meni rytmikkäästi laukan tahtiin ja vajosi johinkin vähitellen niin että lopulta häntä ei näkynyt ollenkaan. Sanoin silloin vaelluksen vetäjälle, että yksi taisi mennä pusikkoon." Issikkani siis oikaisi mutkassa liikaa ja päädyimme ojan pohjalle. Ratsastelin siis vähän liiankin rennon letkeästi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut minulle eikä hevosellekaan, en edes pudonnut. Heppa vain rämpi ojasta ylös ja vähän säikäytti perässä tullutta hepoa, joka vähän karkasi vieressä olleelle pellolle. Kotiin ajaessa meinasi mennä hysteeriseksi nauramiseksi kun kerrattiin retken tapahtumia. Nyt on sitten takamus niin juuttan kipeä. Onneksi ei menty puolen päivän vaellukselle, silloin olisin varmaan totaalirampa:D
Torstaina P-Hau järjesti möllikisat. Menin paikan päälle katsomaan, josko rataprofiili olisi sellainen, että sen voisi Essun kanssa suorittaa. Radalla oli kyllä A ja puomi, mutta ne pystyi jättämään tosi jouhevasti välistä, joten pääsimme tekemään rataa. Toisena esteenä oli muuri ilman palikoita. Emme ole muuri vielä harjoitelleet, mutta Essu ei ollut moksiskaan ja suoritti sen ihan hyvin. Kahden putken välissä otin turhaan haltuun ja Essu kurvaa putkelle ihan sivusta ja loppusuoralla en tajunnut heti sanoa käskyä "mene", joka on käskymme loppusuoralle. Menin pallo kädessä radan ja Essu suuntautuu vähän ylöspäin kokoajan, niin kuin odottaen milloin palkka lentää. Eteni kuitenkin ihan suoraviivaisestai suurimman osan radasta. Eteenpäin menemistä saisi vielä olla lisää, mutta toivottavasti sitä tulee iän ja itsevarmuuden kasvun myötä. Katselin Maran ensimmäisistä möllikisoista rataa ja se eteni hyvin samantyylisesti suoraviivaisesti, mutta ei ollut mikään hirmu tykki sekään silloin vielä. Toivossa eletään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti