Lauantaina suunnattiin Peten ja Katjan kanssa Lohjalle kisaamaan. Katja osoitti loistavaa syyskuntoa tekemällä neljä 0-rataa ja Petekin otti kaksi 0-voittoa. Maran radat olivat ensimmäistä lukuun ottamatta ihan hyviä. mutta perinteisesti meille aina vaan sattuu ja tapahtuu. Toukokuun hyvä tuloskunto, ei vaan meinaa palautua millään. Ensimmäisellä radalla tippui toinen rima ja tuli kielto kolmosesteeltä. A:n kontaktin juoksi vähän ilman kontrollia läpi ja tästä johtuen saatiin hylky, kun Mara suoritti yhden ylimääräisen esteen. Kaiken lisäksi radalla oli A toiseenkin kertaan ja Mara jäi A:n harjalle katselemaan Lohjajärven maisemia. Ystävällinen tuomari Anne kävi näyttämässä Maralle sormella mihin pitäisi mennä ja menikin tuon rohkaisun jälkeen ihan alas asti. Näitä A ongelmia tulee aina silloin tällöin kun olen tosi väärässä rytmissä, joko liikaa edellä tai perässä Maraa. Toisella radalla tippui ensimmäinen rima ja vedin ennen keppejä liian pitkään ja Mara suuntasi kolmosväliin. Tällä radalla kontaktit ok ja kulki ihan kohtuullisesti ottaen huomioon, että rimat oli 45 sentissä. Kolmas rata rullasi tosi hyvin pitkään, mutta yksi veto jäi vajaaksi ja Mara suoritti yhden hypyn väärään suuntaan. Tällä radalla hyvä vauhti, kun rimat oli 40 sentissä. Hyppärillä tippui eka rima ja meno oli nihkeää kun rimat taasen tapissa. Varsinkin takamutkan serpentiinihypyt oli mielestäni tosi hitaat.
Huomaa, että ei olla paljon kisattu ja helteillä on jäänyt ratatreenit tekemättä.
Videolinkkinä Maran kaksi rataa. Vertaa A:n suoritusta ennen Annen opastusta ja sen jälkeen.
Sattuu ja tapahtuu rata
Ihan hyvä hylky rata ja hyppäri viitonen
Sunnuntaina suunnattiin ensin Vantaalle Hanna luokse, jossa käytiin lenkillä kera Essun , Maran ja Jedin. Tuli myös katsastettu Jedin ja Iidan pentu, joka oli kyllä aivan supersuloinen pikku marsu. Tästä suunnattiin Hanna kanssa kohti Espoota, jossa Citybelgit järjestivät agilitykoulutuksen. Alunperin kouluttajana piti olla Niinu, mutta oli vaihtunut Teemuksi, joka ei millään muotoa minua haitannut. Tykkäsin Teemun koulutuksesta kun hän oli BAT:n valkkuryhmää kouluttamassa joskus viime keväänä. Teemu on todella perusteellinen, eika päästä läpi millään noin suunnilleen suorituksilla. Niinpä aluksi hinkattiin ihan urakalla yhtä hyppyä ja putkea. Tässä piti tehdä takaakierto-niisto ja sokkari. Teemun piti suunnilleen piirtää minulle askelkuvio, että sain itseni menemään riittävän läheltä siivekettä. Tästä jatko putken jälkeen hypylle, jossa piti tehdä ennakoiva valssi. Minä kun olen vaihtanut vastakkaiseen käteen jo ennenkuin koira lähtee hyppäämään ja tässä piti viedä koko ajan koiran puoleisella kädellä ja vaihto toiseen käteen tehtiin paljon myöhemmin. Vanhan on niin vaikea oppia uusia asioita. Teemu halusi Essulle etupalkan kohtaa, jossa piti irrottaa koira. Muuten ihan hyvä, mutta palkalle olisi pitänyt mennä kahden takaakierron kautta, mutta eihän terrierin mielestä ole mitään järkeä suorittaa välissä olevia esteitä, kun palkalle pääsee suoraankin. Kyllähän riistan peräänkin mennään suoraan, eikä jonkun kiertoreitin kautta. Loppujen lopuksi saatiin tehtyä yhdeksän esteen rata kokonaisuudessaan.
Torstaina oli ensimmäiset ryhmätreenit BAT::lla. Kouluttaja oli Tapsa, joka ei rakentanut hyppärin radaksi. Essu eteni mielestäni ihan kivasti radalla. Radan lopussa oli pari takaaleikkaus paikkaa hypyille ja näitä täytyy vielä vahvistaa, meinaa vähän hidastaa kun on epävarma. Tapsa palkkasi hyppyjen takana ja tämä kyllä auttoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti