keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Agirodusta joukkuehopeaa, Mara jäljestää ja Essukin jäljestää - enpäs olisi ikinä uskonut



Kuva: Erja Suni-Räsänen
 Perjantaina oli Essulla aika Patricialle. Essu käyttäytyikin melkein kuin mallipotilas. Alussa oli vähän varautunut, mutta antoin kyllä tosi hyvin käsitellä itseään. Jotain tälliä on ilmeisesti taasen saatu, kun rintaranka oli ihan meikäläisenkin silmin vino. Patricia sai kyllä hyvin viat korjattua ja kotiläksyksi tuli syvien vatsalihasten treeniä. Essuhan on kasvattanut vatsalihaksia vain lihomalla. Tajusin tässä, että Orijenia täytyy antaa ihan reilusti edellistä ruokaa pienempi annos, näyttää muuten aika iloisesti lihottavan Essua. Illalla käytiin vielä pienellä iltauinnilla. Voi helvetti, että ärsytti, kun joku valopää uitti jotain hevosenpuoliskastaan siinä yleisellä uimarannalla. Meillä on hirveän hyvät uittamispaikat tässä lähistöllä, mutta tuollaiset tampiot saa vielä aikaiseksi sen, että koko hemmetin järvelle tulee koirien uittamiskielto. Olisin käynyt ripittämässä, mutta kun en ollut ihan varma onko hurtta ihan hallussa niin kiersin varmuuden vuoksi vähän kauempaa omalle uintimestalle.

Sunnuntai aamuna startattiin kello hyvin aikaisin kohti Lappeenrannan Agirotua. Edellinen agirotu oli Lappeenrannassa 2001 ja oli ihan yhtä kuumaa silloinkin. Essu starttasi ensimmäisenä joukkueessamme Bat Racing Team. Puomi oli taas hirmu hidas, mutta tuli kuitenkin aika alas ilman pysähdyksiä. Keppejen jälkeisellä hypyllä heitin kunnon "lapajättiläisen" ja Essu lähtikin siitä aika iloisesti hakemaan väärää hyppyä. Sain jotenkin kääntymään ja loppu rata sujui ihan mallikkaasti ja A oli ihan ok, tuloksena nolla. Jimi ja Gizmo lähtivät seuraaville osuuksille ja tekivät myöskin nollat. Mara ankkurina lähti hyvin liikkeelle ja teki ihan huippu puomin. Kepeille meinasi tulla vähän liian kovaa ja joutui vetämään itsensä pystyyn, että pystyi jatkamaan pujottelua ilman virhettä. Takamutka hyvin ja siitä loppu suoralle. Aalle lähettäessä näin, että Maralta taipui toinen ranne aika paljon ylösnousussa ja ajauduin vähän liikaa edelle, joten juoksurytmi oli väärä. Ei auttanut kuin laittaa silmät kiinni ja juosta kohti viimeistä hyppyä ja toivoa parasta ja pelata pahinta. Mara sai vitosen Aalta, mutta ottihan se kontaktit juuri ja juuri takatassuillaan. Todistusaineistoa ylläolevassa kuvassa. Joukkueradalta tuloksena joukkuehopeaa. Hävittiin voittajajoukkueelle harmittamasti pari sekuntia, joten tuo Maran saama 5 sekunnin penalty ratkaisi kisan parsoninjoukkueen hyväksi.
Bat Racing Team - joukkuehopeaa
Maran rotujoukkuesaldo kuitenkin aivan loistava: voitto ja toinen sija medi-joukkueissa ja toinen ja neljäs minijoukkueissa. Nämä oli nyt Maran viimeiset kisat, kun kunto ei enää riitä medi-hypyille. Videostakin näkee, että pää veisi enemmän kun kroppa pystyy toteuttamaan.
Tässä eräänä iltana ei oikein nukuttanut ja katselin muutaman tunnin DVD:ltä Maran ratoja.Maralla oli niin paljon hienoja agilitykoiran ominaisuuksia ja kontaktien itsenäisyys oli ihan omaa luokkaansa. Olisi kiva saada joskus editoitua pieni kooste parhaista paloista.  Jos silloin 9 vuotta sitten olisin tiennyt edes murto-osan  agilitysta verrattuna tähän päivään, Maralla olisi ollut parhaina vuosinaan mahdollisuudet vaikka mihin. Haikein mielin jätän sen eläkkeelle, mutta onneksi tuosta mejästä saadaan aktiivista puuhastelu vanhalle herralle vielä joksikin aikaan.

Maanantai meni sekä minulta, että koirilta toipuessa helteisestä kisarupeamasta ja vedettiin oikein useamman tunnin päikkäritkin ja siitä huolimatta vielä illallakin nukutti ihan hyvin.
Tiistaiksi oli luvattu sateista ja viileämpää ja säätä ja heti ukkosen ilman loputtua lähdimme kunnon lenkille Tiilijärville. En ole koskaan kokonaisuudessa Isoa Tilkkiä kiertänyt ja siellä kun menee noin miljoona kuntopolkua, joten piti ottaa puhelimen OVI-palvelu käyttöön. Lähinnä vaan tsekkasin, että kierrämme koko ajan järveä ympäri, vaikka kuntoreitit menivät välillä aika kaukanakin järvestä. Elina tosin kertoi sitten jälkeen päin. että Ison Tilkin voi kiertää melkein koko matkalta rantoja pitkin. Täytyy joskus lyöttäytyä Elinan matkaan, että seuraavan kerran sitten osaan. Pysähdyttiin meno ja tulomatkalla Keski Tilkille koiria hetkeksi uittamaan ja lenkille kestoa sitten kokonaisuudessaan 2,5 tuntia. Lenkin aikana Elina soitti ja kysyi lähtisinkö myöhemmin vetämään jälkiä seuraavalle päivällä ja lähdettiinkin sitten vielä tekemään kaksi jälkeä. Yhteensä siis metsässä samoilua melkein 5 tuntia päivän aikana.

Tänään lähdettiin aamu kasilta ajamaan jälkiä. Otin Essun mukaan ajattelin, että voisin ottaa sen mukaan kun jälkeä puretaan, niin näkisi reagoiko se mitenkään jälkeen. Sorkkaa näytin Maralle edellisenä päivänä ja siitä Essu oli tosi kiinnostunut. Elina aloitti Saralla, joka jäljestikin ihan valtavan hienosti koko matkan. Elina sanoikin, että otetaan Essu purkamaan Saran jälkeä. kun se teki niin hienoa jälkeä, eikä harhaillut yhtään. Ajatuksena oli, että katsotaan alkuun, että miten reagoi ja sitten loppu matkan voi lenkkeillä mukana. Essu haisteli aloitusta tosi tarkkaan ja ihme ja kumma lähti seuraamaan jälkeä ihan huippu hyvin. Löysi molemmat makuut, haisteli tosi pienen hetken ja jatkoi matkaansa tosi jälkitarkasti. Selvitti ihan superisti avoimetkin paikat, joissa tuuli pyöri aika lailla. Maasto oli paikka paikoin ryteikköistä, mutta ketterästi Essu selvitti matkalla olevat esteet.  Vähän ennen kaatoa oli vielä kunnon ryteikkö ja siinä kohdin prinsessa Essu pysähtyi odottelemaan "hissiä". Essun mielestä minua yli polven olevaa ryteikköä ei pystynyt töppöjaloilla selvittämään. Nostin Essun toiselle puolelle, josta jatkoikin hyvin kaadolle asti. Sorkasta oli tosi kiinnostunut ja yritti jopa napata sorkan suuhunsa. Tuosta olisi pitänyt saada valokuva. Oli aika liikuttavan näköistä kun pikku Essu yritti kannatella suussaan isoa hirven sorkkaa. Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty, että höselö-Essu pystyi niin superhyvin keskittymään jälkeen. Jäljellä oli pituutta kuitenkin noin 600 metriä. Yleensähän ekat harkkajäljet ovat tuoreempia ja selkeästi lyhyempiä, muttei jäljestystä voinut keskenkään jättää, kun paineli niin hienosti menemään. Elina sanoi, että vauhtia pitää vähän hillitä, painelee menemään aika vauhdilla, joten makuutkin ylitettiin tosi pienillä pysähdyksillä.
Maran vuoro oli seuraavana ja olin itse tosi huono alussa. Maran maasto oli selkeästi enemmän aukealla, jossa tuuli pyöritti hajua, tehden jäljestämisestä vaikean. Kokeessakin saa ensimmäiset kymmenen metriä koiraa ohjata oikealle jäljelle ja tämä minun olisi pitänyt tehdä. En vaan tajunnut, että olosuhteet oli paljon edellistä jälkeä vaikeammat. Ensimmäisellä osuudella Mara oli tosi epävarma ja vähän sen näköinen, ettei tämä ole kauhean hauskaa, kun hajua on joka paikassa ympärillä, joten töitä pitää tehdä paljon. Juuri ensimäisen makuun kohdalla Mara alkoi päästä jäljestysrytmiin ja oikaisi kulman ohi. Ei palautettu, kun selkeästi alkoi tehdä hyvin töitä. Toiselle makuulle tuli hyvin, haisteli kunnolla ja kuopi hetken makuuta ja jatkoi kulmasta hienosti oikeaan suuntaan. Kaadolla haisteli ihan hyvin sorkkaa ja yritti vähän purrakin päässä olevaa luuta. Maralla oli jäljellä oma sisäinen tsekkaustoiminta käytössä. Se poikkesi jäljeltä pari metriä molemmille sivuille ja palasi keskelle jälkeä. Kävi siis varmistamassa, että laidoilla haju laimenee, joten tuossa keskellä se oikea reitti varmaan on. Oikein hyvä harjoitus Maralle. Luultavasti seuraavalla kerralla sen itsevarmuus on vaikeammissakin olosuhteissa paljon parempi, kun tietää kuinka homma toimii. Tosi kivaa oli päästä taasen jäljelle. Kiitos ja kumarrus Elinalle:D

1 kommentti:

  1. Heissuli,

    otin mökiltä mukaan muutaman pullon hirven verta, tehdään sitten syksyllä, teidän kurssin jälkeen tietty, myös yhdet hirvenverellä tehnyt jäljet, katsellaan mitäs tästä tuumataan :) Essu oli kyl aika mainio itsevarma pikkuotus tuolla jäljellä :D

    T. Elina ja Nova

    VastaaPoista