Ja puskan takaa rynnisti mustaruskea hevonen

Kuva: Hanna Tuomi

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä päivityksestä, mutta ei tässä ihan toimettomana ole oltu. Osallistuin MeJäljestäjien mejä-kurssille, joka alkoi teoria illalla. Tätä seurasi kaksi suunnistusharkkaa, jossa opeteltiin lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia. Suunnistimme karttaan piirrettyjä jälkiä ja mittasimme myöskin oman askelparimittamme metsä olosuhteissa. Lisäksi osallistuimme piirinmestaruus jälkikokeeseen avustamalla jälkien teossa. Tällä kerralla oli myös harkkajälki,  jonka tein Maralla. Teimme 3 x 100 metrin jäljen. Jäljen suunnistuksen aika alkoi hämärtää ja veretys tehtiinkin sitten jo ihan pimeässä apuna huonosti toimiva taskulamppu. Mara teki harkkajäljen oikein hyvin ja kulmat oli myöskin sangen hyvät.

Kisattu on agissa kahdesti. Ensin Purinalla Syysskaboissa, josta tuloksena 2 hylkyä, en edes enää muista mistä hylyt tuli. Salpausselän piirinmestikset kisattiin Nastolassa ja Essu oli ilmoitettu kolmeen starttiin. Ekalla radalla ei tullut mukaan päällejuoksuun vaan jatkoi mun takana olevaan putkeen. Jatkoin rataa, mutta kepeillä karkasi kesken pois, muuten ihan siisti rata, yksi tosi hyvä poispäinkäännös. Toisella radalla tein kakkoshypylle sylivekin ja se käänsi Essua niin paljon, että lähti hakemaan keppejä, jotka olivat putken takana. Tällä kertaa siis olisi pitänyt mennä putkeen. Hyppärillä Essu karkasi taas kepeillä, eikä suostunut pujottelemaan loppuun millään. Lopulta näytin kädellä viimeisen välin ja lopetin radan siihen. Hylkyputki sen kuin pitenee.

 Valkkuryhmän treeneissä on ollut kouluttajana kerran Teemu ja kahdesti Liuhdon Timo.  Kepeillä on ollut pientä takkuamista kisoissa ja päätin käyttää lopuissa ohjureita, niin Essun on pakko pujotella loppuun. Essu menee keppivirheistä niin kauheille kierroksille, että toistaa vaan samaa virhettä aina uudelleen ja uudelleen. Teemun treeneissä lähti hyvin hakemaan kaukaa avokulmaa, mutta kääntyi aina ykkösvälistä suoraan kolmoseen. Teemu laittoi siivekkeen kerran tätä estämään ja sen jälkeen onnistui sitten taas ilman mitään apuja. Tiedän yleensä mitä olen lähdössä tekemään radalla ja jos tämä ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu hermostun aina itselleni ihan hirveästi. Teemu kehoittikin olemaan itselle vähän armollisempi ohjauskuvioissa. Timon treenit sujuivat ihan hyvin, saksalaiset aiheuttivat vähän ongelmia, en malttanut pitää katkaisevaa kättä näkyvissä riittävän hyvin ja Essu ohitti koko esteen. Kun otin pallon käteen ohjaus onnistui heti paljon paremmin. Täytyy vielä treenata tätäkin.

Mejä-kurssi päättyi viime viikonloppuna joko jälkiharkkaan tai möllimejä-kokeeseen. Pääsin möllimejään molemmilla koirilla, mikä oli aivan loistava juttu. Perjantaina käytiin suunnistamassa ja verettämässä jäljet koetta varten. Koska osallistuin kahdella koiralla jouduin tietysti tekemään myös kaksi korvaavaa jälkeä. Onneksi jälkeni numerot olivat 1 ja 2, joten pääsin opastamisjännityksestä heti aamusta. Koe alkoi lauantai aamuna kello 8.00 ylitoimitsijan ja tuomarin puhuttelulla. Tämän jälkeen testattiin koiran laukauksen sieto. Kokeen tukikohtana oli Ojamaan tila ja laukauksen sieto osiossa koirat köytettiin talon pihapuihin kiinni. Sain Maran sidottua puuhun kiinni ja lähdin hakemaan Essua autolta. Kun kuulin huudon "nyt ne koirat karkasi". Talon omat fieldspanielit juoksivat pitkin pihaa ja kaksi urosta kuinkas muuten menivät juuri sen puun luokse, jossa Mara oli kiinni. Säikähdin ihan hirveästi, Mara kun ei niin hirveästi pidä muista uroksista. Yllätys, yllätys, kun mamma ei ollutkaan lähellä Mara olikin ihan nössö, eikä ärhennellyt yhtään. Kun koirat oli kalasteltu takaisin sisälle ja Essukin saatu sidottua puuhun, päästiin viimein ampumaan. Mara ja Essu istuivat vierekkäin ja tuijottivat minua, eikä kummaltakaan edes kulmakarva värähtänyt ampumisen aikana.  Sain kunnialla opastettua omat jälkeni ja sitten vaan odottelemaan omia suorituksia.  Mara sai arvonnassa jäljen numero viisi. Yritin ohjata alkukrepityksen oikein huolellisesti, mutta siitä huolimatta lähti hortoilemaan sivuun ihan reilusti melkein heti krepityksen jälkeen. Koska Mara hortoili jäljen ykkös- ja kolmososuuden välissä tuomarin piti melko nopeasti palauttaa koira jäljelle. Tästä siis hukka. Kulmat ja kaato tosi hyvin. Luulen, että Maran suoritukseen vaikutti hivenen väsymys Minulla oli koirat perjantaina mukana jälkien teossa ja joutuivat päivystämään autossa melko pitkää. Hyvä suoritus kuitenkin kaikenkaikkiaan. Maralla AVO2 pisteillä 37 ja kokeen neljäs sija.
Essulle arvottiin jälki seitsemän. Lähti alkumakuulta hienosti maavainuisesti etenemään. Intoa oli enemmän kuin älyä, joten porhalsi itsevarmana varmaan 15 metriä yli ekasta kulmasta ja siirtyi tässä vaiheessa ilmavainulle. Tulipa hiki, kun selvittelin jälkiliinaa ympäri näreiden, kun Essu poukkoili ympäriinsä yrittäessään löytää jälkeä. Elina sattui oppaaksi tälle jäljelle ja hän varmaan hihitteli sisäänpäin, oli meno sen verran koomista. Olin jo melko varma, että tuomari antaa meille hukan, mutta kun Essu oli niin supersinnikäs, eikä lopettanut jäljestystä missään vaiheessa, viimein löydettiin takaisin jäljelle. Selvittiin kaikista kiemuroista huolimatta kaadolle, joka oli kyllä aika uskomatonta. Kaadolla pysyi juuri ja juuri riittävän aikaa ja kun tuomari sanoi kiitos, lähti porhaltamaan eteenpäin. Näytin vähän sorkkaa ja alkoi vasta tässä vaiheessa siitä ihan kunnolla kiinnostumaan. Essulle
AVO1 pisteillä 40 ja kokeen toinen sija. Essu tuli kokeeseen vähän takavasemmalta, kun siinä oli tilaa, joten oli kyllä kokeen musta hevonen. Tämähän oli tasan toinen jälki, jonka Essu tekee, joten täytyy olla erittäin tyytyväinen suoritukseen. Vedettiin siis pelkillä luontaisilla vaistoilla, ilman harjoittelua. Tässä vielä koirien pisteet eri osioista suoraan kopsattuna Heathberry´s kennelin kotisivuilta. Kiitokset Elinalle taulukosta:)

	Mara	Essu
a) Jäljestämishalukkuus (0-6)	4	5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12)	7	10
c) Työskentelyn etenevyys (0-10)	6	7
d) Lähdön, kulmien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen (0-14)	14	10
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3)	3	3
f) Yleisvaikutelma (0-5)	3	5

Maanantaina käytiin Elinan kanssa vetämässä yksi parisataa metrinen kaarijälki ja 3x100 metrinen jälki kahdella kulmalla. Hanna tuli Vantaalta Tylyn ja Lupun kanssa kokeilemaan jälkeä. Tyly ja Lupu jäljestivät molemmat tuon kaarijäljen ja selvisivät ensikertalaiseksi oikein mainiosti. Lupu oli tosi liikuttava kun raahasi sorkkaa niska vinossa autolle asti. Tämä jälkeen Essu pääsi jäljelle. Olin merkannut kulmat etumerkeillä hyvissä ajoin, että pystyin vähän jarruttamaan, että kulmat sujuisivat koetta paremmin. Eka kulma menikin vallan mainiosti, mutta kulman jälkeen meni taas ilmavainulle. En tiedä johtuiko liiasta itsevarmuudesta vai vainusiko jo jänöjussin, joka sinkosi liikkeelle juuri ennen toista kulmaa. Kielsin kerran ja odottelin hetken, että vähän rauhoittui ja jatkettiin toiselta kulmalta. Jatkoi häiriöstä huolimatta jäljestystä, josta olen kyllä supertyytyväinen. Kaadolla seisahtui hetkeksi ja lähti taas töhöttämään eteenpäin. Näytin sorkan uudelleen ja annoin kaluta oikein kunnolla sitä, että ymmärtäisi, että jälki tosiaan päättyy sorkalle. Syttyikin aika hyvin, joten toivottavasti seuraavalla jäljellä tajuaa sorkan tärkeyden. Essu oli jäljellä vähän turhan tiuhaan, mutta kun tiesin, että nyt tulee väkisinkin vähän pidempi tauko, en ollut Essun innokkuudella asiasta kauhean huolissani. Suositus on korkeintaan yksi jälki viikossa.

Keskiviikkona oli valkkuryhmän treeneissä kouluttajana Rannikon Timo. Sää oli kerrassaan kammottava, satoi ja tuuli. Kun päästiin radalle oli vaatteet jo ihan läpimärät ja sadekin häiritsi näkyvyyttä. Essu selvisi radasta sangen mainiosti. Kepit tökkivät aluksi, mutta kun vaihdettiin kaksi ekaa keppiä punaiseksi alkoi löytää avokulmaan oikein sisään. En halunnut jäädä tätä jankkaamaan, kun oli vaikea sanoa kuinka paljon olosuhteet vaikuttivat suoritukseen. Saksalainen taas vähän tökki, mutta alkoi sekin sujua muutaman yrityksen jälkeen. Lopussa oli pimeään putkikulmaan lähetys, joka aiheutti kaikille koirille ongelmia. Koirat eivät hakeneet ekaa päätä vaan livahtivat jälkimmäiseen putken päähän. Tein muutaman kerran vähän lähempää ja sitten alkoi sujumaan myös vauhdin kanssa. Hyvin sujunut treeni siihen nähden, että sää vähän vaikutti asenteeseen. Timo kehui Essua päteväksi:)

Haminan kisat ja erottelutreeniä

Eläköön koulun alku, viimeinkin saa levätä!

Ilmoitin Essun Haminaan kolmelle radalle. Agiratojen ensisijaisena tavoitteena oli rytmittää kontaktit hyvin ja saada niistä onnistuneita suorituksia. Kisat alkoivat hyppärillä, joka sujuikin oikein hyvin reilut puoli rataa. Suorasta putkesta piti saada koira kääntymään 180 astetta takaisin putken sisäänmenon lähistöllä olevalle hypylle. Tiesin. että putkijarrutus on tehtävä, muuten tulee kaamean pitkä kaarros. Tein jarrutuksen noin metri ennen putkea ja siirryin tästä vieressä olevan hypyn taakse odottamaan Essua. Liike ei siis tukenut mitenkään eteenpäin menoa. Jarrutus ei sitten mennyt yhtään läpi. Essu jatkoi putkelta suoraan noin seitsemän metrin päässä olevalle rengaalle. Ainoa reaktio jarrutukseen oli juuri ennen rengasta, jossa kerran käänsi korvia taaksepäin, mutta jatkoi kuitenkin renkaalle. Muutama este tästä eteenpäin oli toisen putkijarrun paikka ja yritin tehdä sen tosi voimakkaasti, mutta ei paljon reagoinut siihenkään. Muistutettava treeneissä jarrutuksesta!
Ekalla agiradalla ohjaukset meni niin kuin oli suunnitellut lukuunottamatta yhtä takaakiertoa. Takaakierto ei ollut mitekään vaikea, mutta sinne tultiin putkesta. Tein taaksetuuppasun liian aikaisin, eikä Essu lukenut sitä vaan teki hypyn suoraan. Takaakierrot ei ole ongelma, mutta täytyisi aina muistaa, että Essu ei hakeudu putkilta koskaan minua kohden, joten pitäisi putkien jälkeen ottaa selkeämmin mukaan. Kontaktit oli parhaat mitä Essu on ikinä kisoissa tehnyt. Puomille lähetin putken suulta ja jouduin ihan tosissaan pinkomaan, että ehdin lopussa juoksemaan vähän ohi. A oli myöskin hyvä, keinua ei radalla ollut. Toisella agiradalla lähti puomilta juuri kuin aioin vapauttaa. en puuttunut asiaan ja tekikin Aan ihan superhyvin. Eka rima tippui ja lähti radalla hakemaan keppejä, vaikka olisi pitänyt kääntyä sivulle päin. Jouduin onkimaan Essua hypyn takana ja myöhästyin persjätöstä, josta seurasi kielto. Olisi pitänyt vaihtaa ohjaussuunnitelma lennosta toiselle puolelle. Tyytyväinen kontekteihin ja muutenkin Essu kulki oikein mukavasti ja sen itsevarmuus on selkeästi kasvanut.

Torstaina oli Teemun vetämät valkkuryhmän treenit. Ensin tehtiin puomi-putkierottelua niin, että kontaktille laitettiin muutaman kerran pallo. Muutaman toiston jälkeen saatiin onnistumaan erottelu neljän hypyn kauttakin.   Aan jälkeen oli tarkoitus tehdä whiskyleikkaus, ekalla kerralla ohjasin jotenkin huonosti ja Essu kääntyi väärään suuntaan. Palkattiin muutama kerta ja toistojen myötä leikkaus parani koko ajan. Tämän jälkeen suora, jossa oli kaikki erikoisesteet peräkkäin. Lähdin leikkauksen jälkee juoksemaan suoraa ja Essu tuli ohi renkaan. Palkattiin tätä muutama kerta pallolla. Muurin jälkeinen pakkovalssi- valssi ja putkeen vienti onnistui ekalla kerralla sen verran hyvin, että ei tehty uudelleen. Putkesta eka kerralla unohdin tehdä jarrutuksen ja lähti kaarrattamaan. Toisella kerralla tämä paremmin ja sieltä toisen putken kautta puomille pakkovalssin omaisesti.  Puomille juoksin reilusti ohi ja ekalla kerralla ennakoiva valssi hypylle onnistui hyvin, mutta ryntäsin seuraaville esteille liian pitkälle ja irrottaminen hankaloitui. Yritin rytmittää paremmin, muttei ihan onnistunut. Tekemättä jäi vielä hauska putki puomi härdelli, täytyy tehdä se joskus vapaatreenissä loppuun.
Eilen käytiin vapaatreenaamassa Hollolan hallilla. Olipahan harvinaisen hyvä omatreeni. Tein ensin muutaman pentupuomin kunnon vauhdilla. Tuli hyvin alas ja lähti luvalla, vapautin nopeasti palkaten. Tein puomi-putki erottelua. Ensimmäisellä kerralla laitoin pallon kontaktille ja tämän jälkeen jätin pois. Tein niin, että ekalla rundilla ohjasin putkeen ja sieltä hypyn ja U-putken kautta uudelleen kontaktille. Haki puomin hyvin ja selkeästi mietti asiaa, eikä vaan rynnännyt putkeen niin kuin joskus aikaisemmin. Tein vähän eläketreeniä Maralla, että Essu pääsi vähän huokaisemaan välillä. Tein lopuksi whiskyleikkaus/sylivekkitreeniä. Ekalla rundilla tein putkelta whiskillä ja sieltä hypyn ja putken kautta toisella kierroksella sylivekillä. Kääntyi joka kerta oikeaan suuntaan lukien ohjaukset oikein. Oikein hyvä treeni :D
Koirat varmaan huokaisivat helpotuksesta kun Wilmankin koulu alkoi.. Lomalla kun ei oikein pääse lepäämään kuten arkena tavallisesti.

Uimista, rippijuhlia, treenausta ja lomailua



Essu iltauinnilla

Wilman rippijuhlien järjestely ja Essun juoksu ovat häirinneet vähän treenamista, joten ollaan enemmän keskitytty lenkkeilyyn ja uimiseen. Ehdimme kuitenkin käydä pari kertaa treenamassa Korkeavireen hallilla Katjan ja Kokon kanssa. Ekalla kerralla treenattiin ensin kaikki kontaktit , jotka olivat ihan ok. Keinulta lähti pari kertaa ilman lupaa. Nyt kun haetaan lisävauhtia ei paljon kestä sanoa, joten otin vaan uudelleen ja palkkasin oikeista suorituksista. Lisäksi testasin vaikeat umpi- ja avokulmat kepeillä molemmilta puolin. Umpikulma ihan superisti molemmilta puolin, samoin avokulma jos olen itse sisäpuolella. Avokulmaa siten että olen itse ulkopuolella täytyy vielä vahvistaa, siinä teen herkästi lapajättiläisen ja Essu kääntyy toiseen väliin. Lisäksi tein tiukempia leikkauksia kepeillä Katjan palkatessa eteen.
Toisella kerralla tehtiin myöskin ensin kontaktit. Essun katse suuntautui nyt hyvin eteen alas, tämähän on yksi asia mitä treenillä on haettu. Keinu oli ekalla kerralla hyvä, joten maltoin kerrankin jättää siihen. Lopuksi tein muurin takaaleikkauksien ennakointia. Ajoituksen kanssa on vielä ongelmia. Essu lähtee hyvin hypylle, joten pitäisi vielä rohkeammin tehdä ennakointi, jotta kääntyisi ihan muurin reunaa pitkin. Palikat eivät tippuneet kertaakaan, tämä oli sangen positiivista. Kertaalleen Essu pääsi karkaamaan suoraan palkalle ja yritti sitä sitten muutaman kerran peräkkäin välittämättä ohjauksesta tuon taivaallista. Kun huomasi, että Katja kontrolloi palkkaa alkoi taas tehdä normaalisti töitä.
Torstaina käytiin Oilin, Peten ja Wilman kanssa kesäteatterissa Honkalinnassa. Oikein harmiton kesäteatteri esitys olikin. Väliajalla Wilma ja Oili innostuivat valokuvaamaan,  kun Wilma osti rippilahjaksi saamillaan rahoilla uuden objektiivin. Alla muutama otos, kuvaajana joko Oili tai Wilma.

Perjantaina kävin tekemässä ihan pikaisen treenin Hollolan hallilla. Hallissa oli trooppisen kuuma, joten tein vaan rengaalla takaaleikkauksia. Essu hakee virheettömästi renkaan joka kerta, joten estevarmuus alkaa renkaallakin olla kohdallaan. Essu reagoi leikkaukseen välittömästi ja tämä aiheuttaa sen että törmäsi renkaan reunaan muutaman kerran vähän ikävästi.
Huomenna alkaa sitten paluu arkeen, kun työt alkaa ja alkavat siinä samalla myös Wilmalla jäät. 

Agirodusta joukkuehopeaa, Mara jäljestää ja Essukin jäljestää - enpäs olisi ikinä uskonut




Kuva: Erja Suni-Räsänen

 Perjantaina oli Essulla aika Patricialle. Essu käyttäytyikin melkein kuin mallipotilas. Alussa oli vähän varautunut, mutta antoin kyllä tosi hyvin käsitellä itseään. Jotain tälliä on ilmeisesti taasen saatu, kun rintaranka oli ihan meikäläisenkin silmin vino. Patricia sai kyllä hyvin viat korjattua ja kotiläksyksi tuli syvien vatsalihasten treeniä. Essuhan on kasvattanut vatsalihaksia vain lihomalla. Tajusin tässä, että Orijenia täytyy antaa ihan reilusti edellistä ruokaa pienempi annos, näyttää muuten aika iloisesti lihottavan Essua. Illalla käytiin vielä pienellä iltauinnilla. Voi helvetti, että ärsytti, kun joku valopää uitti jotain hevosenpuoliskastaan siinä yleisellä uimarannalla. Meillä on hirveän hyvät uittamispaikat tässä lähistöllä, mutta tuollaiset tampiot saa vielä aikaiseksi sen, että koko hemmetin järvelle tulee koirien uittamiskielto. Olisin käynyt ripittämässä, mutta kun en ollut ihan varma onko hurtta ihan hallussa niin kiersin varmuuden vuoksi vähän kauempaa omalle uintimestalle.

Sunnuntai aamuna startattiin kello hyvin aikaisin kohti Lappeenrannan Agirotua. Edellinen agirotu oli Lappeenrannassa 2001 ja oli ihan yhtä kuumaa silloinkin. Essu starttasi ensimmäisenä joukkueessamme Bat Racing Team. Puomi oli taas hirmu hidas, mutta tuli kuitenkin aika alas ilman pysähdyksiä. Keppejen jälkeisellä hypyllä heitin kunnon "lapajättiläisen" ja Essu lähtikin siitä aika iloisesti hakemaan väärää hyppyä. Sain jotenkin kääntymään ja loppu rata sujui ihan mallikkaasti ja A oli ihan ok, tuloksena nolla. Jimi ja Gizmo lähtivät seuraaville osuuksille ja tekivät myöskin nollat. Mara ankkurina lähti hyvin liikkeelle ja teki ihan huippu puomin. Kepeille meinasi tulla vähän liian kovaa ja joutui vetämään itsensä pystyyn, että pystyi jatkamaan pujottelua ilman virhettä. Takamutka hyvin ja siitä loppu suoralle. Aalle lähettäessä näin, että Maralta taipui toinen ranne aika paljon ylösnousussa ja ajauduin vähän liikaa edelle, joten juoksurytmi oli väärä. Ei auttanut kuin laittaa silmät kiinni ja juosta kohti viimeistä hyppyä ja toivoa parasta ja pelata pahinta. Mara sai vitosen Aalta, mutta ottihan se kontaktit juuri ja juuri takatassuillaan. Todistusaineistoa ylläolevassa kuvassa. Joukkueradalta tuloksena joukkuehopeaa. Hävittiin voittajajoukkueelle harmittamasti pari sekuntia, joten tuo Maran saama 5 sekunnin penalty ratkaisi kisan parsoninjoukkueen hyväksi.
Bat Racing Team - joukkuehopeaa
Maran rotujoukkuesaldo kuitenkin aivan loistava: voitto ja toinen sija medi-joukkueissa ja toinen ja neljäs minijoukkueissa. Nämä oli nyt Maran viimeiset kisat, kun kunto ei enää riitä medi-hypyille. Videostakin näkee, että pää veisi enemmän kun kroppa pystyy toteuttamaan.
Tässä eräänä iltana ei oikein nukuttanut ja katselin muutaman tunnin DVD:ltä Maran ratoja.Maralla oli niin paljon hienoja agilitykoiran ominaisuuksia ja kontaktien itsenäisyys oli ihan omaa luokkaansa. Olisi kiva saada joskus editoitua pieni kooste parhaista paloista.  Jos silloin 9 vuotta sitten olisin tiennyt edes murto-osan  agilitysta verrattuna tähän päivään, Maralla olisi ollut parhaina vuosinaan mahdollisuudet vaikka mihin. Haikein mielin jätän sen eläkkeelle, mutta onneksi tuosta mejästä saadaan aktiivista puuhastelu vanhalle herralle vielä joksikin aikaan.

Maanantai meni sekä minulta, että koirilta toipuessa helteisestä kisarupeamasta ja vedettiin oikein useamman tunnin päikkäritkin ja siitä huolimatta vielä illallakin nukutti ihan hyvin.
Tiistaiksi oli luvattu sateista ja viileämpää ja säätä ja heti ukkosen ilman loputtua lähdimme kunnon lenkille Tiilijärville. En ole koskaan kokonaisuudessa Isoa Tilkkiä kiertänyt ja siellä kun menee noin miljoona kuntopolkua, joten piti ottaa puhelimen OVI-palvelu käyttöön. Lähinnä vaan tsekkasin, että kierrämme koko ajan järveä ympäri, vaikka kuntoreitit menivät välillä aika kaukanakin järvestä. Elina tosin kertoi sitten jälkeen päin. että Ison Tilkin voi kiertää melkein koko matkalta rantoja pitkin. Täytyy joskus lyöttäytyä Elinan matkaan, että seuraavan kerran sitten osaan. Pysähdyttiin meno ja tulomatkalla Keski Tilkille koiria hetkeksi uittamaan ja lenkille kestoa sitten kokonaisuudessaan 2,5 tuntia. Lenkin aikana Elina soitti ja kysyi lähtisinkö myöhemmin vetämään jälkiä seuraavalle päivällä ja lähdettiinkin sitten vielä tekemään kaksi jälkeä. Yhteensä siis metsässä samoilua melkein 5 tuntia päivän aikana.

Tänään lähdettiin aamu kasilta ajamaan jälkiä. Otin Essun mukaan ajattelin, että voisin ottaa sen mukaan kun jälkeä puretaan, niin näkisi reagoiko se mitenkään jälkeen. Sorkkaa näytin Maralle edellisenä päivänä ja siitä Essu oli tosi kiinnostunut. Elina aloitti Saralla, joka jäljestikin ihan valtavan hienosti koko matkan. Elina sanoikin, että otetaan Essu purkamaan Saran jälkeä. kun se teki niin hienoa jälkeä, eikä harhaillut yhtään. Ajatuksena oli, että katsotaan alkuun, että miten reagoi ja sitten loppu matkan voi lenkkeillä mukana. Essu haisteli aloitusta tosi tarkkaan ja ihme ja kumma lähti seuraamaan jälkeä ihan huippu hyvin. Löysi molemmat makuut, haisteli tosi pienen hetken ja jatkoi matkaansa tosi jälkitarkasti. Selvitti ihan superisti avoimetkin paikat, joissa tuuli pyöri aika lailla. Maasto oli paikka paikoin ryteikköistä, mutta ketterästi Essu selvitti matkalla olevat esteet.  Vähän ennen kaatoa oli vielä kunnon ryteikkö ja siinä kohdin prinsessa Essu pysähtyi odottelemaan "hissiä". Essun mielestä minua yli polven olevaa ryteikköä ei pystynyt töppöjaloilla selvittämään. Nostin Essun toiselle puolelle, josta jatkoikin hyvin kaadolle asti. Sorkasta oli tosi kiinnostunut ja yritti jopa napata sorkan suuhunsa. Tuosta olisi pitänyt saada valokuva. Oli aika liikuttavan näköistä kun pikku Essu yritti kannatella suussaan isoa hirven sorkkaa. Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty, että höselö-Essu pystyi niin superhyvin keskittymään jälkeen. Jäljellä oli pituutta kuitenkin noin 600 metriä. Yleensähän ekat harkkajäljet ovat tuoreempia ja selkeästi lyhyempiä, muttei jäljestystä voinut keskenkään jättää, kun paineli niin hienosti menemään. Elina sanoi, että vauhtia pitää vähän hillitä, painelee menemään aika vauhdilla, joten makuutkin ylitettiin tosi pienillä pysähdyksillä.
Maran vuoro oli seuraavana ja olin itse tosi huono alussa. Maran maasto oli selkeästi enemmän aukealla, jossa tuuli pyöritti hajua, tehden jäljestämisestä vaikean. Kokeessakin saa ensimmäiset kymmenen metriä koiraa ohjata oikealle jäljelle ja tämä minun olisi pitänyt tehdä. En vaan tajunnut, että olosuhteet oli paljon edellistä jälkeä vaikeammat. Ensimmäisellä osuudella Mara oli tosi epävarma ja vähän sen näköinen, ettei tämä ole kauhean hauskaa, kun hajua on joka paikassa ympärillä, joten töitä pitää tehdä paljon. Juuri ensimäisen makuun kohdalla Mara alkoi päästä jäljestysrytmiin ja oikaisi kulman ohi. Ei palautettu, kun selkeästi alkoi tehdä hyvin töitä. Toiselle makuulle tuli hyvin, haisteli kunnolla ja kuopi hetken makuuta ja jatkoi kulmasta hienosti oikeaan suuntaan. Kaadolla haisteli ihan hyvin sorkkaa ja yritti vähän purrakin päässä olevaa luuta. Maralla oli jäljellä oma sisäinen tsekkaustoiminta käytössä. Se poikkesi jäljeltä pari metriä molemmille sivuille ja palasi keskelle jälkeä. Kävi siis varmistamassa, että laidoilla haju laimenee, joten tuossa keskellä se oikea reitti varmaan on. Oikein hyvä harjoitus Maralle. Luultavasti seuraavalla kerralla sen itsevarmuus on vaikeammissakin olosuhteissa paljon parempi, kun tietää kuinka homma toimii. Tosi kivaa oli päästä taasen jäljelle. Kiitos ja kumarrus Elinalle:D

Lajinvaihtokokeiluja ja vähän aksaakin

Olin kannustusjoukoissa seuraamassa tokon SM-kisoja koko helteisen viikonlopun. HOTin menestys oli hienoa, joukkuehopea ja pronssi. Essun seuraamisharjoittelu jatkuu ja ollaan tehty vähän muitakin tokojuttuja. Lisäksi ostin kosketuskepin ja ajattelin kokeilla sillä opettaa seuraamistan. Kunhan tuo koutsi palaa Pariisin turneelta, täytyy alkaa työstää asiaa ihan tosissaan. ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei pahasti mokaa mitään.

Agi SM-kisat sujuivat lähinnä katsojan/jännittäjän osassa, kun Mara alkoi ontua cup-kisassa. Joukkuekisa jouduttiin jättämään tämän vuoksi väliin. Harmi olisi ollut niin kiva kisata vielä Maralla yhdet joukkuekisat. Essu kävi perjantaina tekemässä hyppärin, mutta ekan riman putoamisen myötä ohjaus vähän lässähti ja seurauksena tästä hylky välistävetokohdassa, jossa Essu sitten otti hypyn suoraan. Olihan tosi jännittävää seurata kisoja ihan turistinkin asemasta. Hienoja suorituksia kertakaikkiaan. Onnittelut vielä Petelle Suomen Mestaruudesta, ihan huikeaa :)

Juhannus vietettiin perinteisesti Turussa ja olin ilmoittanut Essun yhteensä neljään kisaan. Ajatuksena oli,  etten saa turhautua vaikka kontaktit olis kuinka hitaat. Ekalla agiradalla taisi tulla kymppi, en kyllä enää muista mistä. Taisi olla kaksi pujotteluvirhettä. Tästä sain hyvän opetuksen, kun lähdin muuttamaan suunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen. Pitää pysyä suunnitelmassa, kun tietää mitä koiralle on opetettu niin luottaa vaan siihen, eikä lähde häröilemään joitan ihme sovelluksia kesken kaiken. Hyppärillä Essu oli hyvä ja kaikki meni hyvin puolen radan verran, sitten tuli pikku unohdus ja ajauduin Essun linjalle, jonka vuoksi otti suoraan hypättäväksi tarkoitetun hypyn takaa. Tyhmä minä! Sunnuntai agiradoilla oli paljon hyviä pätkiä, mutta onnistuin saamaan hylyt molemmilta radoilta. Vireen suhteen tein hyvän havainnon. En saa antaa palloa Essulle ollenkaan ennen radalla menoa, koska vetää itsensä hetkessä ihan hapoille sen kanssa. Kahdella viimeisellä radalla näytin vaan pallon olevan taskussani ja vire säilyi huomattavasti paremmin radalla. Välillä sitä vaan on niin idiootti, ettei huomaa omia tyhmyyksiään. Olen antanut Essulle pallon ennen radalle menoa, että saan se pysymään hiljaisena. Sitten olen ihmetellyt miksi treenivire ja kisavire on ihan erilaiset. Eihän se treneissäkään saa palkkaa ennenkuin on tehnyt joitain.

Viime keskiviikkona Teemu tuli kouluttamaan BAT:n valmennusryhmää ja minulle tarjottiin paikkaa treenissä, kun oli joitakin poissaoloja. Radassa oli pätkiä Laamasen Mian kisaradasta ja Teemu oli sitten lisäillyt siihen juttuja, niin että rata taisi olla 30 esteen pituinen. Alussa piti tehdä kaksi niistoa peräkkäin ja nämä sujuivat Essulta oikein hyvin. Putken jälkeen piti tehdä pakkovalssi-jaakotus ja tästä vielä takaaleikkaus muurille.
Pakkovalssissa en aluksi lähtenyt tarpeeksi aikaisin kohti estettä tekemään pakkovalssia, mutta muutaman treenin jälkeen tämä alkoi sujua oikein hyvin. Tehtiin myös ennakoivaa leikkausta pelkiltään, joka sujui ok:sti. Tämän jälkeen tehtiin tuo noin kymmenen esteen pätkä ja kerrankin ajoitukset sattui kohdalleen. Teemun mielestä ihan kympin pätkä. Tästä jatkettin eteenpäin Aalta pakkovalssilla putkeen, josta yhden hypyn jaakotuksella  puomille. Tuo jaakotus ei oikein ensin ajoituksen suhteen toiminut, ajauduin jotenkin liikaa hypyn eteen ja Essu hyppäsi keskeltä hyppyä, kun oli edessä, kun olisi pitänyt tulla enemmän oikeaan reunaan. Puomilta parin hypyn ja muuri jaakotuksen kautta pituudelle ja keppejen avokulmaan. Tiesin, että avokulma oli sillä rajalla, että Essu saattaisi mokata ja niin kävikin. Tähän ei jääty jankkaamaan, kun pitää vaan treenata avokulmia paremmiksi. Keppejen jälkeen piti tyrkätä takaakierrolle ja luottaa, että koira ottaa matkalla olevat esteet, että ehtisi tekemään persjätön hyppyjen väliin. Tyrkkäsin takaakierrolle ja yritin lähteä mahdollisimman nopeasti liikkeelle, mutta kentän pohja oli tosi pehmeä ja kaksi ensimmäistä askelta vaan ruopasi tyhjää ja Essu sai minut kiinni siinä kohtaa missä persjättö olisi pitänyt tehdä. Sain kuitenkin vietyä suoran oikealta puolelta ilman persjättöäkin. Teemukin myönsi, ettei kenttä ollut siinä kunnossa, että suoritus olisi voinut onnistua, paremmalla pohjalla olisin ehtinyt tuon persjätön tehdä. Tehtiin vielä muutamaa ratakohtaa pätkissä ja puomille viennissä onnistuin tekemään pienen hupinumeron, kun jotenkin onnistuin kääntämään itseni aina ihan väärään suuntaan kylkikuljetuksessa. Tämä kohta tosin oli mahdollinen tehdä ihan normi vedollakin, joka toimi Essulla. Teemu oli sitä mieltä, että Essu oli mennyt tosihienosti radan pätkissä, että pitäisi tehdä koko rata. Ei ihan onnistunut. En vaan muistanut rataa tarpeeksi hyvin. Pitää vaan tehdä paljon lisää kovaa ratatreeniä, jossa on tehtävä nolla vaikka kaikki ei menisikään niin kuin on suunnitellut. Teemun mielestä Essu oli edistynyt kovasti edellisestä kerrasta.

Maanantai alkoi kesäloma, jippii!!! Käytiin aamusta Wilman kanssa vähän Ikeassa shoppailemassa. Vein Wilman tallille ja jäi sopivasti pari tuntia aikaa treenata. Kunnon lämppälenkin jälkeen Hollolan hallille treenaamaan. Tein Essulla avokulma keppitreeniä. Laitoin ohjurin kakkoskepistä neloskeppiin aluksi. Lähetin hypyn kautta niin että kulma oli jotain 120 astetta. Tein oman sijoittumiseni suhteen molemmilta puolin ja haki oikein hyvin. Lopuksi laitoin hypyn keppejen suuntaisesti, niin että hyppy oli kahdeksannen ja yhdeksännen kepin välissä. Kulma oli tästä jo tosi vaikea. Teki ihan suvereenisti molemmilta puoli tämänkin. Otin välillä Maran ja treenasin vähän minihypyillä ja putkilla. Ei alkanut ontumaan  JEE!!!
Tein Essulla yhden loppusuoran ja otin keppiohjurin pois ja kokeilin tuota vaikeampaa kulmaa taasen molemmilta puolin. Teki virheettä molemmat puolet. Super-Essu :) Lopuksi tein vielä umpikulman niin, että lähetin melkein keppien päästä umpikulmaan, niin että olin itse keppejien ja Essun välissä. Haki hienosti, joten tein myös niin että olin itse ulkopuolella ja teki tämänkin hienosti. Ehkä nämä kepit tästä alkaa vähitellen valmistua. Vielä pitää harjoitella tiukkoja leikkauksia ja haluaisin opettaa myös sen Jaakon ja Vimman bravuurin tyrkkäsyn ja sitten vielä siitä leikkauksen. Täytyy vaan saada joku treenikaveri, että saa palkattua eteen kunnolla.

Tiistaina käytiin Elinan kanssa vetämässä verijälkiä seuraavaa päivää varten. Sain Elinalta yksityisopetusta aiheesta mejä, joka olikin tarpeen. Maralla on tehty kerran aikaisemmin verijälki, ehkä noin seitsemän vuotta sitten, joten ihan kaikki ei ollut muistissa.

Keskiviikoksi luvattiin helteistä säätä, joten lähdimme ajamaan jälkiä jo aamukasilta. Mara pääsi ensimmäisenä jäljelle. Valjaat päälle, koira liinaan ja kohti jäljen alkua. Mara haisteli vähän aikaa aloitusta ja lähti itsevarman oloisesti seuraamaan jälkeä. Merkeistä pystyin päättelemään, että mentiin ihan oikeaan suuntaan. Ekalla kulmalla haisteli makuun ja lähti lenkittämään jäljen takapuolelle, jossa meni pieni metsäautotien pätkä. Hetken haisteltuaan palasi kuitenkin takaisin jäljelle. Toisen kulman tuli jälkitarkasti pysähtyi haistelemaan makuulla ja jatkoi matkaa. Kaadolta meni ensin vähän ohi, mutta palasi takaisin kuitenkin oma-aloitteisesti ja löysi kaadolta hirven sorkan, jota sitten ihmeissään haisteli. Nostin vielä sorkan käteen ja Mara haisteli sitä kiinnostuneesti. Laitoin vielä sorkan maahan ja Mara jatkoi haistelua ja kuopi maata sorkan vierestä.
Itselleni tämä laji on niin vieras, että oli kiva päästä kokeilemaan Elinan kanssa, jolla on tätä jäljestyskokemusta aika paljon enemmän. Elinan mielestä Maran suoritus oli vallan mainio ensimmäiseksi kerraksi. Yritän nyt päästä mejä-kurssilla, etten olisi ihan tumpelo kokeissa. Olisi mukavaa saada Mara johonkin kokeeseen vielä syksyllä, jos mahdollista. Novan jäljen jälkeen käytiin vielä uittamassa Nova, Zipu ja Mara Tilkillä. 

Mara jäljellä

Kunnon työntekijän tapaa sairastaa lomalla. Tautihistoria kaikessa lyhykäisyydessään. Sunnuntaina hirveän kipeä kurkku (Ketorinia naamariin), maanantain ja tiistain nenä ihan umpitukossa (Duactia naamaan), keskiviikkona lähdettiin kaupassa käymään Wilman kanssa ja tuntui, että ruokaostoskori painoin tonnin ja auringon paiste sattui silmiin. Kotiin palattua kuume 38 astetta, ihmekkös tuo, että oli vähän voimaton olo.
Otin kuumelääkettä vasta yötä vasten ja nyt tänään olo tuntuu jo paljon paremmalta ja nenäkään ei ole enää niin tukossa. Täytyy ottaa rauhallisesti pari päivää, että jaksaa sunnuntaina Agirodussa juosta joukkuekisassa. Mennään nyt sitten Lappeenrantaan ihan joukkuekilpailun vuoksi, kun unohdin ilmoittaa muihin kisoihin.
 Essu ja Mara ovat samassa minijoukkueessa. Essu aloittaa, sitten menevät välissä Jimi ja Gizmo ja Mara on ankkurina. Nuo joukkuekaverit on sen verran rivakoita menijöitä, ettei varmaan jää hirveästi aikaa koiran vaihtoon tuossa välissä. Huh, huh sunnuntaina sitten näkee kuinkas käy.

Tästähän alkaa tulla tapa

Siis tästä superlaiskasta blogipäivittämisestä. Nyt tarttee vähän ryhdistäytyä.
 Elina kävi kouluttamassa tehoryhmää Pennalassa. Päällimmäisenä jäi mieleen 5 tehtyä kyyhavaintoa viikonlopun aikana. Tosi kuuma viikonloppu ja huomasi.että tuossa säässä Essulle olisi 15 minuutin treeni ollut riittävä. Lopussa hyytyi kyllä tosi paljon. Hyvä treeni kuitenkin kaiken kaikkiaan.
Muutama kolmosen kisa on tullut käytyä ja epävarmuus kontaktin paikasta on selkeästi ollut ongelma. Otan varmaan vähän itsekin painetta asiasta ja Essu  vaistoaa sen. Tämä ei luonnollisesti ainakaan yhtään auta asiaa. Muuten radat ovat olleet ihan siistejä, mutta kontaktin epävarmuus heijastuu koko ratavauhtiin aika paljon. Hyppärit ovat selkeästi rennompia meille molemmille.
Stadigamesissä osallistuttiin vuoden tulokkaaseen, jonka Essu voitti kahdella nollatuloksella. Hyvä Esmeralda!
Stadigamesissä sunnuntain agilityradalla Essu tippui puomilla sivuun. Vallan loistavaa, kun muutenkin tuota epävarmuutta on ollut. Lisäksi yksi rima tippui ja tuli yksi kielto, kun tein niiston huonosti.  Hyppärillä tehtiin nolla, mutta sijoitus supertiukassa kisassa oli kympin korvilla. Radan alkuun olin sangen tyytyväinen, loppua kohden vähän hyytyi, kun ohjaus oli huonompaa.
Essun hyppäri

Kotona olen treenannut puomin alasmenoa olohuoneessa markkerille,kun täytyisi saada minua vähän häivytettyä tuosta kontaktille menosta. Tokottelu on kaivettu naftaliinista vuoden tauon jälkeen. Ollaan treenattu Patarilla jo kolme kertaa. Lähinnä näitä Essun suosikkeja vauhtiliikkeitä eli luoksetuloa, ruutua, noutoa ja kapulan etsimistä. Lisäksi on tehty sivulla oloja jonkin verran, myös kotona. Tänään meillä oli Oilin kanssa treffit Patarilla jo 8.30. Tehtiin ekassa sessiossa sivullaoloja ja yritettiin työstää seuraamista. Tähän seuraamisjuttuun meidän edellinen tokoura päättyi, kun tuntui ettei siitä vaan tule mitään. Imuttamisessa pomppi vaan yläpystyyn herkun perässä ja muutkin vaihtoehdot ei tuntuneet toimivan. Nyt onnistui selkeästi paremmin, vaikka tuskin Essulla vielä mikään lamppu varsinaisesti syttyi. Toisessa treenisessiossa tehtiin sivulla olossa ja paikalla istumisessa häiriötreeniä. Mokia tuli, mutta mielestäni Essu oli harvinaisen pätevä treenikertojen määrään suhteutettuna. Yritti ihan tosissaan tehdä töitä. Lentävät pallot tai naksut olivat selkeästi vaikeimmat. Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari ruutua. Seuraamisharjoittelut jatkuvat kotona.

Essu - Kolmosluokkalainen

Mikkelin keppiongelmien jälkeen muutama kerta viikolla treenaamassa keppejen siten, että putki oli metrin päässä keppien päästä. Ensimmäisellä kerralla pummasi viimeisen välin ja syöksyi putkeen. Kun palkkaa ei tullut ei enää toistanut virhettä, vaikka tein vedätyksiä, puolivalsseja yms.  Selkeästi kyse ei ollut osaamattomuudesta, vaan maltin puutteesta.
Janakkalassa oli sunnuntaina kaksi agirataa ja hyppäri. Aloitettiin hyppärillä, jossa tuli kepeiltä virhe. Meni oikein sisään ja taittui oikein seuraavaan väliin, jolloin huusin hyvä ja Essu lopetti pujottelun siihen. Olisiko luullut, että nyt tulee palkka. Vitonen radalta ja minikakkosissa se riitti voittoon. Essu oli jotenkin tahmean oloinen. Kuumuus varmaan vaikutti ja Essu on sen lisäksi valeraskaana, joten vaikea nyt sanoa mikä tahmeuden aiheutti. Ensimmäisellä agiradalla tehtiin nolla ja vaadin tulemaan kontaktit maahan asti. Kontaktit oli hitaat ja oma rytmitys kontakteilla pielessä. Sijoitus toinen tuolla radalla. Jälkimmäisellä agiradalla puomi oli tosi hidas ja jäin sitä harmittelemaan, joten miettiessäni asiaa en ottanut valssista mukaan ja vedin Essun viimeisestä hypystä ohi ja suoritti sen väärään suuntaan, siis hylky.
Janakkalan hyppäri ja agirata

Maanantaina oli sitten vuorossa HAU:n kisat. Ekalla radalla tuomarina oli Anne Viitanen. Edelleen Essu suuntautui jotenkin ylöspäin.  Alun putken jälkeinen käännös oli huono ja kertaalleen meinasin unohtaa radan takamutkassa ja Essu kääntyi hetkeksi minuun päin, ennen kuin sain korjattua aidalle. Tuloksena kuitenkin nolla ja voitto.
Toisella radalla oli tuomarina Kari Jalonen. Tällä radalla Essu kulki jo muutamassa kohdassa normaalilla tyylillä. Puomilla vapautin kontaktilta heti kun molemmat etutassut oli kontaktilla, kun piti lähteä 90 astetta puomin päästä. Tältäkin radalta nolla voitto ja siirto kolmosluokkaan. Super-Essu oli kyllä tosi taitava, kun suoritui kolmoseen kahdessa päivässä.
HAU:n radat

Nyt pitää sitten ottaa vikalista esille ja alkaa treenaamaan listalla olevia asioita, että saataisiin asioita kuntoon ensi kautta varten. Tämän kauden minimitavoite oli nousta kolmosluokkaan kesään mennessä ja tämä tavoite nyt siis täyttyi.

Eilen ja tänään kävin Hollolan hallilla tekemässä ihan muutaman puomin. Rytmitin eri lailla ja tuntui toimivan ainakin tutussa hallissa paaaljon paremmin. Katsotaan nyt seuraavissa kisoissa kuinka kisa oloissa toimii.