 |
Kuva: Mari Ali-Raatikainen
|
Lauantaina käytiin aamusta laittamassa Mauno ruudeli kuntoon. Wilma pesi ja minä kuivasin ja leikkasin Maukan. Pia oli tehnyt valmiiksi raakaleikkauksen, joten peseminen ja kuivaaminen kävi vähän nopeammin.Tämän jälkeen suunnaattiin Nastolaan agikisoihin Maran kanssa. Essu hengaili mukana kisaturistina lenkkeilemässä. Kisapaikalla satoi ihan hirveästi ja kastelin vaatteet ja kengät jo ensimmäisen 10 minuutin aikana. Niillähän oli tosi mukava sitten loppupäivää viettää. Helteistä johtuen ollaan treenattu Maran kanssa ihan supervähän ja sen kyllä huomasi varsinkin ensimmäisellä radalla. Vuoroa odotellessa jo katsoin, että Mara käy niin hiilenä, ettei varmaan ihan hyvää seuraa. Ensimmäinen, toinen ja neljäs rima tippui ja kun en lähtenyt rivakasti liikeelle kolmoshypyltä, jäin niin paljon jälkeen, että Mara kääntyi yhteen sivussa olleeseen putken päähän. Tästä yritin vielä jatkaa rataa eteenpäin, lähetin keinulle ja tekikin ihan hyvän keinun, mutta ryntäsi siitä suoraan eteenpäin putkeen, vaikka olisi pitänyt kääntyä ihan päinvastaiseen suuntaan. Tästä vielä kerran yritin päästä kartalle, mutta meni vielä väärään putken päähän, joten ajattelin ottaa lopussa olleet serpentiinhypyt. Niissäkin lähti melkein kehästä ulos ja sain huutamalla tulemaan loppuun asti. Tälläisiä totaalihajoamisia ei ole hetkeen ollutkaan, mutta ei voi kuin nauraa, kun Mara vanhaherra käyttätyy tosi hulvattomasti. Hyppäri lähti hyvin käyntiin, mutta puolessa välissä rataa oli kaksi suoraa putkea peräkkäin. Olin koko ajan itse putkien oikealla puolella, mutta jostain ihmeen syystä Mara päätti kääntyä vasemmalle. Ihmeellistä, kun Maraa on joskus oikein yritetty saada kääntymään takaaleikkauksella putkelta leikkauksen suuntaan, niin kääntyi aina sille puolelle missä minä olin putkeen lähetysvaiheessa. En tiedä saisinko tuota toistettua, vaikka oikein yrittäisin. Peli oli siinä vaiheessa menetetty, koska Mara ei nähnyt minua ja huudosta lähti suorittamaan sen putken uudelleen. Vähän muutakin säätöä radalla oli, mutta ei nyt kuitenkaan ihan kokonaan hajonnut ja suoritettiin kaikki esteet mitkä oli tarkoitus suorittaa.
Tänään käytiin Hollolan hallilla Essun kanssa treenamassa. Tein suoraviivaista rataa, johon olin sijoitellut vähemmän radalla tehdyt esteet pituuden, muurin ja pussin. Kaikki sujui hyvin ja eteni oikein hyvällä sykkeellä. Tauon jälkee pureuduin puomiongelmaan. Essu on tehnyt pentupuomia hyvin, mutta kun olen käynyt sen kontaktilta palkkaamassa tahtoo herkästi karata mukaani ja saan komentaa odota oikein kunnolla ja tämä on jotenkin hidastanut koko puomia. Kokeilin uutta tapaa en palannut palkkaamaan enää namilla, vaan kehuin jos jäi hyvin oikeaan paikkaan odottamaan, vapautin tule käskyllä ja nakkasin pallon palkaksi. Tein tätä kaksi sarjaa joiden välissä oli tauko. Muutaman kerran tuli läpi, jolloin palautin kontaktille ja vapautin, mutten palkannut. Kerran jätti viimeisen askeleen ottamatta, mutta otti sen toisella käskyllä, josta kehut ja vapautus palkalle. Treenin jälkeen tuli sellainen olo, että Essu ihan oikeasti mietti mitä teki ja virheitä tuli kuitenkin vaan muutama. Pallolla palkkaaminen lisäksi nopeutti huomattavasti vauhtia koko puomin ajan. Täytyy jalostaa tätä eteenpäin. Täytyy laittaa pallo maahan kontaktin jälkeen ja Wilma vahtimaan palloa, ettei Essu saa sitä kuin oikeista suorituksista. Silloin kun itse heitän pallon täytyy olla toooosi tarkka, että vapautuskäsky tulee ennen käden liikettä. Voi siis todeta, että parhaiten Essulla toimii namipalkka lelusta irroittamisessa ja siinäkin välillä vähän hitaasti. Turha kai tässä on yrittää käyttä sellaista viettiä, joka ei ole vahvin vietti. Mara toimiin superahneutensa takia namilla ja Essu pääsääntöisesti lelulla. Vaikka lelu itsessäänkin Essua kiinnosta, Essun paras juttu on nimenomaan ohjaajan kanssa lelusta taisteleminen:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti