Olin kannustusjoukoissa seuraamassa tokon SM-kisoja koko helteisen viikonlopun. HOTin menestys oli hienoa, joukkuehopea ja pronssi. Essun seuraamisharjoittelu jatkuu ja ollaan tehty vähän muitakin tokojuttuja. Lisäksi ostin kosketuskepin ja ajattelin kokeilla sillä opettaa seuraamistan. Kunhan tuo koutsi palaa Pariisin turneelta, täytyy alkaa työstää asiaa ihan tosissaan. ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei pahasti mokaa mitään.
Agi SM-kisat sujuivat lähinnä katsojan/jännittäjän osassa, kun Mara alkoi ontua cup-kisassa. Joukkuekisa jouduttiin jättämään tämän vuoksi väliin. Harmi olisi ollut niin kiva kisata vielä Maralla yhdet joukkuekisat. Essu kävi perjantaina tekemässä hyppärin, mutta ekan riman putoamisen myötä ohjaus vähän lässähti ja seurauksena tästä hylky välistävetokohdassa, jossa Essu sitten otti hypyn suoraan. Olihan tosi jännittävää seurata kisoja ihan turistinkin asemasta. Hienoja suorituksia kertakaikkiaan. Onnittelut vielä Petelle Suomen Mestaruudesta, ihan huikeaa :)
Juhannus vietettiin perinteisesti Turussa ja olin ilmoittanut Essun yhteensä neljään kisaan. Ajatuksena oli, etten saa turhautua vaikka kontaktit olis kuinka hitaat. Ekalla agiradalla taisi tulla kymppi, en kyllä enää muista mistä. Taisi olla kaksi pujotteluvirhettä. Tästä sain hyvän opetuksen, kun lähdin muuttamaan suunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen. Pitää pysyä suunnitelmassa, kun tietää mitä koiralle on opetettu niin luottaa vaan siihen, eikä lähde häröilemään joitan ihme sovelluksia kesken kaiken. Hyppärillä Essu oli hyvä ja kaikki meni hyvin puolen radan verran, sitten tuli pikku unohdus ja ajauduin Essun linjalle, jonka vuoksi otti suoraan hypättäväksi tarkoitetun hypyn takaa. Tyhmä minä! Sunnuntai agiradoilla oli paljon hyviä pätkiä, mutta onnistuin saamaan hylyt molemmilta radoilta. Vireen suhteen tein hyvän havainnon. En saa antaa palloa Essulle ollenkaan ennen radalla menoa, koska vetää itsensä hetkessä ihan hapoille sen kanssa. Kahdella viimeisellä radalla näytin vaan pallon olevan taskussani ja vire säilyi huomattavasti paremmin radalla. Välillä sitä vaan on niin idiootti, ettei huomaa omia tyhmyyksiään. Olen antanut Essulle pallon ennen radalle menoa, että saan se pysymään hiljaisena. Sitten olen ihmetellyt miksi treenivire ja kisavire on ihan erilaiset. Eihän se treneissäkään saa palkkaa ennenkuin on tehnyt joitain.
Viime keskiviikkona Teemu tuli kouluttamaan BAT:n valmennusryhmää ja minulle tarjottiin paikkaa treenissä, kun oli joitakin poissaoloja. Radassa oli pätkiä Laamasen Mian kisaradasta ja Teemu oli sitten lisäillyt siihen juttuja, niin että rata taisi olla 30 esteen pituinen. Alussa piti tehdä kaksi niistoa peräkkäin ja nämä sujuivat Essulta oikein hyvin. Putken jälkeen piti tehdä pakkovalssi-jaakotus ja tästä vielä takaaleikkaus muurille.
Pakkovalssissa en aluksi lähtenyt tarpeeksi aikaisin kohti estettä tekemään pakkovalssia, mutta muutaman treenin jälkeen tämä alkoi sujua oikein hyvin. Tehtiin myös ennakoivaa leikkausta pelkiltään, joka sujui ok:sti. Tämän jälkeen tehtiin tuo noin kymmenen esteen pätkä ja kerrankin ajoitukset sattui kohdalleen. Teemun mielestä ihan kympin pätkä. Tästä jatkettin eteenpäin Aalta pakkovalssilla putkeen, josta yhden hypyn jaakotuksella puomille. Tuo jaakotus ei oikein ensin ajoituksen suhteen toiminut, ajauduin jotenkin liikaa hypyn eteen ja Essu hyppäsi keskeltä hyppyä, kun oli edessä, kun olisi pitänyt tulla enemmän oikeaan reunaan. Puomilta parin hypyn ja muuri jaakotuksen kautta pituudelle ja keppejen avokulmaan. Tiesin, että avokulma oli sillä rajalla, että Essu saattaisi mokata ja niin kävikin. Tähän ei jääty jankkaamaan, kun pitää vaan treenata avokulmia paremmiksi. Keppejen jälkeen piti tyrkätä takaakierrolle ja luottaa, että koira ottaa matkalla olevat esteet, että ehtisi tekemään persjätön hyppyjen väliin. Tyrkkäsin takaakierrolle ja yritin lähteä mahdollisimman nopeasti liikkeelle, mutta kentän pohja oli tosi pehmeä ja kaksi ensimmäistä askelta vaan ruopasi tyhjää ja Essu sai minut kiinni siinä kohtaa missä persjättö olisi pitänyt tehdä. Sain kuitenkin vietyä suoran oikealta puolelta ilman persjättöäkin. Teemukin myönsi, ettei kenttä ollut siinä kunnossa, että suoritus olisi voinut onnistua, paremmalla pohjalla olisin ehtinyt tuon persjätön tehdä. Tehtiin vielä muutamaa ratakohtaa pätkissä ja puomille viennissä onnistuin tekemään pienen hupinumeron, kun jotenkin onnistuin kääntämään itseni aina ihan väärään suuntaan kylkikuljetuksessa. Tämä kohta tosin oli mahdollinen tehdä ihan normi vedollakin, joka toimi Essulla. Teemu oli sitä mieltä, että Essu oli mennyt tosihienosti radan pätkissä, että pitäisi tehdä koko rata. Ei ihan onnistunut. En vaan muistanut rataa tarpeeksi hyvin. Pitää vaan tehdä paljon lisää kovaa ratatreeniä, jossa on tehtävä nolla vaikka kaikki ei menisikään niin kuin on suunnitellut. Teemun mielestä Essu oli edistynyt kovasti edellisestä kerrasta.
Maanantai alkoi kesäloma, jippii!!! Käytiin aamusta Wilman kanssa vähän Ikeassa shoppailemassa. Vein Wilman tallille ja jäi sopivasti pari tuntia aikaa treenata. Kunnon lämppälenkin jälkeen Hollolan hallille treenaamaan. Tein Essulla avokulma keppitreeniä. Laitoin ohjurin kakkoskepistä neloskeppiin aluksi. Lähetin hypyn kautta niin että kulma oli jotain 120 astetta. Tein oman sijoittumiseni suhteen molemmilta puolin ja haki oikein hyvin. Lopuksi laitoin hypyn keppejen suuntaisesti, niin että hyppy oli kahdeksannen ja yhdeksännen kepin välissä. Kulma oli tästä jo tosi vaikea. Teki ihan suvereenisti molemmilta puoli tämänkin. Otin välillä Maran ja treenasin vähän minihypyillä ja putkilla. Ei alkanut ontumaan JEE!!!
Tein Essulla yhden loppusuoran ja otin keppiohjurin pois ja kokeilin tuota vaikeampaa kulmaa taasen molemmilta puolin. Teki virheettä molemmat puolet. Super-Essu :) Lopuksi tein vielä umpikulman niin, että lähetin melkein keppien päästä umpikulmaan, niin että olin itse keppejien ja Essun välissä. Haki hienosti, joten tein myös niin että olin itse ulkopuolella ja teki tämänkin hienosti. Ehkä nämä kepit tästä alkaa vähitellen valmistua. Vielä pitää harjoitella tiukkoja leikkauksia ja haluaisin opettaa myös sen Jaakon ja Vimman bravuurin tyrkkäsyn ja sitten vielä siitä leikkauksen. Täytyy vaan saada joku treenikaveri, että saa palkattua eteen kunnolla.
Tiistaina käytiin Elinan kanssa vetämässä verijälkiä seuraavaa päivää varten. Sain Elinalta yksityisopetusta aiheesta mejä, joka olikin tarpeen. Maralla on tehty kerran aikaisemmin verijälki, ehkä noin seitsemän vuotta sitten, joten ihan kaikki ei ollut muistissa.
Keskiviikoksi luvattiin helteistä säätä, joten lähdimme ajamaan jälkiä jo aamukasilta. Mara pääsi ensimmäisenä jäljelle. Valjaat päälle, koira liinaan ja kohti jäljen alkua. Mara haisteli vähän aikaa aloitusta ja lähti itsevarman oloisesti seuraamaan jälkeä. Merkeistä pystyin päättelemään, että mentiin ihan oikeaan suuntaan. Ekalla kulmalla haisteli makuun ja lähti lenkittämään jäljen takapuolelle, jossa meni pieni metsäautotien pätkä. Hetken haisteltuaan palasi kuitenkin takaisin jäljelle. Toisen kulman tuli jälkitarkasti pysähtyi haistelemaan makuulla ja jatkoi matkaa. Kaadolta meni ensin vähän ohi, mutta palasi takaisin kuitenkin oma-aloitteisesti ja löysi kaadolta hirven sorkan, jota sitten ihmeissään haisteli. Nostin vielä sorkan käteen ja Mara haisteli sitä kiinnostuneesti. Laitoin vielä sorkan maahan ja Mara jatkoi haistelua ja kuopi maata sorkan vierestä.
Itselleni tämä laji on niin vieras, että oli kiva päästä kokeilemaan Elinan kanssa, jolla on tätä jäljestyskokemusta aika paljon enemmän. Elinan mielestä Maran suoritus oli vallan mainio ensimmäiseksi kerraksi. Yritän nyt päästä mejä-kurssilla, etten olisi ihan tumpelo kokeissa. Olisi mukavaa saada Mara johonkin kokeeseen vielä syksyllä, jos mahdollista. Novan jäljen jälkeen käytiin vielä uittamassa Nova, Zipu ja Mara Tilkillä.
Mara jäljellä
Kunnon työntekijän tapaa sairastaa lomalla. Tautihistoria kaikessa lyhykäisyydessään. Sunnuntaina hirveän kipeä kurkku (Ketorinia naamariin), maanantain ja tiistain nenä ihan umpitukossa (Duactia naamaan), keskiviikkona lähdettiin kaupassa käymään Wilman kanssa ja tuntui, että ruokaostoskori painoin tonnin ja auringon paiste sattui silmiin. Kotiin palattua kuume 38 astetta, ihmekkös tuo, että oli vähän voimaton olo.
Otin kuumelääkettä vasta yötä vasten ja nyt tänään olo tuntuu jo paljon paremmalta ja nenäkään ei ole enää niin tukossa. Täytyy ottaa rauhallisesti pari päivää, että jaksaa sunnuntaina Agirodussa juosta joukkuekisassa. Mennään nyt sitten Lappeenrantaan ihan joukkuekilpailun vuoksi, kun unohdin ilmoittaa muihin kisoihin.
Essu ja Mara ovat samassa minijoukkueessa. Essu aloittaa, sitten menevät välissä Jimi ja Gizmo ja Mara on ankkurina. Nuo joukkuekaverit on sen verran rivakoita menijöitä, ettei varmaan jää hirveästi aikaa koiran vaihtoon tuossa välissä. Huh, huh sunnuntaina sitten näkee kuinkas käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti